Raittiuden Ystävät Ry
[ingressi teksti=”Suomessa ei perinteisesti ole kehuttu lapsia – etteivät ylpistyisi. Kasvatukseen ei välttämättä ole myöskään kuulunut lapsen ajatusten ja tuntemusten kunnioitus. Päiväkoti Pelimannissa on näitä tapoja tietoisesti purettu positiivisen pedagogiikan ajatusten siivittämänä.”]
Kaikki lähti oivalluksesta. Päiväkoti Pelimannissa tartuttiin kasvatukselliseen arkeen uudella myönteisemmällä otteella noin viisi vuotta sitten. Tulokset ovat olleet hyviä.
– Heräsimme siihen, että käytössä olevat toimintatapamme eivät olleet riittäviä tukemaan lasten sekä työyhteisön hyvinvointia arjessa. Meitä vaivasi ajatus, että varhaiskasvatuksessa vallalla oleva toimintakulttuuri vaikutti korostavan nähtävissä olevia puutteita ja kiinnitti huomion paljolti ongelmiin, kertoo päiväkodin johtaja Soile Oleander.
Avuksi löytyi Kaisa Vuorisen Huomaa Hyvä -hanke. Olennaista oli ensimmäisenä vaihtaa henkiset ”silmälasit” positiivisia asioita näkeviksi.
Jos lapsi käyttäytyy aikuisen silmin rasittavasti – uhmaa, on levoton, vahingoittaa toista tai itseään, kiroilee tai on sulkeutunut – hänet helposti leimataan haastavaksi lapseksi. Tällöin hänessä nähdään vain kielteinen ulkokuori. Näin lapsen haastava käyttäytyminen helposti lisääntyy ja toistuu. Lapsi alkaa itsekin samaistua ”vaikean lapsen” rooliin. Taustalla voi kuitenkin olla esimerkiksi tunnetaitojen puutetta, jota aikuinen voi opettaa lapselle.
Huomaa Hyvä on yksi niin sanotun positiivisen pedagogiikan malleista. Siinä katsotaan pintaa syvemmälle, pyritään näkemään käyttäytymisen syitä ja antamaan ymmärrystä, lämmintä läsnäoloa ja vuorovaikutusta. Erityisen hyvin tämä toimintatapa sopii Pelimanniin, jonka asiakaskunnalla on tavallista enemmän haasteita.
– Vaativissa oloissa positiivisuus on erittäin tärkeää. Päiväkodissamme puhutaan yli 30 eri kieltä. Perheiden kotouttamisen kannalta päiväkodit ovat yksi taho Suomen suurimpien kotouttajien joukossa. Vanhempien sosioekonominen asema on usein heikko, heillä ei ole sosiaalista tukiverkostoa Suomessa.
Päiväkodeissa, kuten kodeissakin, syttyy lasten kanssa helposti ”tulipalojen” alkuja. Olennaista on aikuisen reagointi. Hän voi sammuttaa tulipalon ennakoimalla ja tunnetaidoillaan.
Seurasin päiväkoti Pelimannin arkea ja pääsinkin pian todistamaan tulipalon alun. Yksi pienryhmä pääsi polskuttelemaan vesialtaaseen, toisella ryhmällä oli ohjelmassa marjoilla maalaamista.
Yksi poika olisi kuitenkin halunnut kovasti päästä allasryhmään. Hän alkoi itkeä ja huutaa saadakseen tahtonsa läpi. Poika jatkoi huutamista, mutta lastenhoitaja pysyi rauhallisena. Hän otti pojan syliinsä ja sanoi, että poika pääsee ensi viikolla altaaseen. Pojan tahto ja pettymys oli voimakas, eikä hän suinkaan heti rauhoittunut. Hoitaja jatkoi poika sylissään muiden ohjaamista ja rauhoitteli samalla poikaa. Pikkuhiljaa lapsi rauhoittui ja halusi myös maalata, vaikkei sitä häneltä vaadittu. Lopussa poika oli tyytyväinen maalauksensa tulokseen, jota hoitajakin kehui.
Jos aikuinen olisi hermostunut kiukuttelusta, tilanne olisi vain pahentunut, ja tunnelma muuttunut stressaavaksi ja riitaisaksi.
– On luonnollista, että lapsen käyttäytyminen joskus ärsyttää, toteaa Oleander.
– Hoitajan tai vanhemman on helpompi pysyä rauhallisena, kun hän on opetellut katsomaan lasta kokonaisena ihmisenä, hyvästä käsin. Lapsi haluaa onnistua, jokainen tekee parhaansa, jos vain osaa.
Välillä täytyy korjata lelut paikalleen.
– Te olette niin reippaita, hoitaja kehuu, kun ensimmäinen lapsista aloittaa.
– Osaatte hienosti siivota!
Suomalaisella aikuisella, joka ei ole tottunut kehumaan ja saamaan kehuja, on tässä opettelemisen paikka.
– Suomalaisessa kulttuurissa on kulttuurinen raskas piirre, kun kehuja on säästelty, Oleander toteaa.
– Kiitoksesta kissakin elää. Positiivinen palaute kantaa eteenpäin, ruokkii lasta toimimaan ja oppimaan. Ihminen kasvaa metrin verran, kun häntä muistaa kehua.
– Kun muistaa kehumisen vahvan teoreettisen perustan, se on helpompaa. Tarkoitus on kasvattaa lapsia luottamaan omaan arvoonsa, antaa toivoa.
Nykyvanhemmat ovat kasvaneet kiinni kännykkään, Oleander toteaa.
– Kun vanhempi tulee hakemaan lasta, joka on ollut pitkän päivän päiväkodissa, hän saattaa puhua kännykkään, sen sijaan että näkisi lapsensa.
– Olemme julistaneet päiväkotimme kännykkävapaaksi vyöhykkeeksi. Lapselle on tärkeä tulla nähdyksi ja kuulluksi.
– Lasten kielellisen kehityksen ongelmat ovat viime vuosina lisääntyneet. Lapselle on tärkeää, että hänellä on aikuinen, jonka kanssa on vuorovaikutusta.
– Lapselle lukeminen on myös hyvin tärkeää. Lepohetkellä luemme joka ryhmässä ja muutoinkin paljon.
Voin toimittaja-äitinä vahvistaa tämän kokemuksen. Olen lukenut lapsilleni paljon, ja äskettäin jo nuori aikuinen tyttäreni muisteli kirjaa, jota olin lukenut hänelle pienenä.
Itsellenikin ääneen lukeminen oli ja on yhä hyvin myönteinen kokemus. Ääneen lukiessa kirjaa jaetaan ja eletään yhdessä, mennään samaan maailmaan, josta voi yhdessä keskustella.
Teksti: Tuula-Maria Ahonen