MITÄ JUOPOTTELUN JÄLKEEN? 24.2.2024
Valehtelisin jos väittäisin juopotteluni ja kehkeytymiseni alkoholistiksi olevan kauttaaltaan huonoa aikaa. Kyllä ensimmäisissä juopotteluvuosissa oli jotain hauskoja ja hyviä hetkiä, ei kai sitä muuten olisi jatkanut. Päihteistä tavoitellaan hyvää oloa, mukavaa fiilistä, ja siinä tulee ongelma: nimittäin jatkuvan hyvänolon tavoitteleminen pysähdyttää jossain määrin ihmisen normaalia, luonnollista kehitystä. Suotta ei välillä sanota alkoholistien ja narkomaanien muistuttavan ja jääneen kielteisellä tavalla “isoiksi lapsiksi”.
Jälkeenpäin on helppo sanoa, että minulle -tuskin kenellekään – alkoholi ja muut päihteet eivät oikeasti sovi. Muistan jo ensimmäisissä kokeiluissa miten eräs kaveri sanoi minulle, että olen hieman kumma tyyppi kun selvinpäin ei saa sanaa suusta ja kännissä muut eivät saa suunvuoroa. Alkoholi karisti luontaisen ujouden ja heti vaikutti menevän hieman överiksi.
Päihdekaareni kesti parikymmentä vuotta ja siinä voi sanoa melkein kaiken olevan liikaa. Yritin kieltää tilanteen luisumisen käsistä viimeiseen asti, vaikka muut jo näkivät miten kaltevalle pinnalle olin mukavaa oloa etsiessäni vajonnut. Asuessani päihdehuollon asuntolassa, henkilökunta sanoi useamman kerran, ettei tuo enää ole ihmisarvoista elämää. Ja “tuo” tarkoitti ns. korvikealkoholien juomista. Siihen olin lopulta ajautunut enkä nauttinut saavutetusta tilanteesta yhtään.
Lopulta monien kommellusten jälkeen mitta aineista tuli täyteen ja aloin raitistua. Olen loppuikäni alkoholisti. Sairaus on minussa koteloituneena, jonka ensimmäinen ryyppy jo saattaisi aktivoida ja se olisi taas sellaista menoa, ettei sitä enää puhdistunut elimistö kestäisi. En nimittäin aloittaisi puhtaalta pöydältä, vaan jatkaisin melkein heti siitä mihin edellisellä ryyppyreissulla olin jäänyt.
Mutta ei alkoholinkäytön lopettaminen aina niin helppoa ole. Jotain on saatava tilalle, muuten elämänmuutos jää usein vain haaveeksi. Pitää myös välttää muita tajuntaan vaikuttavia aineita, koska ne vaikuttavat suunnilleen samoihin keskushermoston alueisiin kuin alkoholi.
Aluksi ollaan kuivilla päivä kerrallaan, mutta viikkojen ja kuukausien vieriessä raitistuminen alkaa näkyä: elämä muuttuu mielekkäämmäksi. Ongelmitta ei selvitä, mutta ongelmien ratkaisu selvinpäin on helpompaa kuin aineiden vaikutuksen alaisena, jolloin ongelmat usein sysätään syrjään tai jätetään kokonaan ratkaisematta.
Ollessani Järvenpään Sosiaalisairaalassa hyvin motivoituneena , aloin aikani kuluksi käymään Kotirannan AA-palavereissa, josta tuli käännekohta suhteessani alkoholiin ja muihin päihteisiin. Jotain tarttui aina mieleen, ja kun pääsin pois, sain matkaevääksi “Eläminen raittiina”-kirjan. Tuo kirja tuli merkitsemään minulle hyvin paljon: sitä voin suositella kaikille jotka ovat eksyksissä siitä mitä olisi tehtävä juopottelun jälkeen. Miten saisi ainutkertaisen elämän järjestykseen ja voisi alkaa viettää täysipainoista elämää johon päihteet eivät kuulu. Hölmösti on sanottu, että ilo ilman viinaa on teeskentelyä, vaikka se nimenomaan on keinotekoisesti aiheutettua iloa mikä usein vivahtaa typeryyteen.
Vuosi 2001 huhtikuussa tapahtui lopullinen käännekohta elämässäni, sillä silloin lopetin kokonaan erilaisten päihteiden käytön, alkoholin ollessa pääaine.Sitä päätöstä ei ole tarvinnut katua. Vuosien kuluessa päihteet tuntuvat minusta elämän haaskaamiselta, eli ne ovat sanalla sanoen tuhlattuja päiviä. Mutta alkoholismista ja muista addiktioista voi toipua. Kannattaa yrittää mikäli päihteiden käyttö alkaa olla voittopuolisesti haitallista.
KAI LEIVO