Alkoholismista on aikojen saatossa kirjoitettu varmaan miljoonia juttuja, mutta aina se on ajankohtainen aihe. Ei vain ole saatu poistettua niitä henkilökohtaisia syitä, jotka johtavat alkoholismiin. Eikä muutetuiksi niitä yhteiskunnallis–ympäristöolosuhteita, jotka omalta osaltaan edesauttavat ihmisten vajoamista alkoholin suurkulutukseen ja pahimmillaan alkoholismiin.
Noin 1970-luvun alkupuolella alkoholismista alettiin puhua henkilökohtaisena ongelmana. Silloin uskallettiin sanoa, että alkoholismi ei tunne minkäänlaisia luokkarajoja, vaan periaatteessa kuka tahansa voi sairastua siihen, elät sitten yhteiskunnan huipulla tai pohjalla.
Amerikan lääketieteellinen yhdistys antoi vuonna 1964 lausunnon, jossa todetaan: “Riippuvuutta muodostavien ominaisuuksiensa lisäksi alkoholilla on psykologinen vaikutus joka kohdistuu ajatteluun ja järkeilyyn. Yksi ryyppy voi muuttaa alkoholistin ajattelua niin että hän kuvittelee kestävänä vielä yhden ja vielä yhden ja vielä yhden… Alkoholisti voi oppia hallitsemaan sairauttaan täydellisesti mutta alkoholismia ei voida parantaa niin että alkoholisti voisi käyttää alkoholia ilman haitallisia vaikutuksia.”
AA-kerhojen kokemuksen mukaan alkoholismi on parantumaton, kehittyvä ja kohtalokkaasti etenevä sairaus, joka voidaan pysäyttää lopettamalla alkoholituotteiden käyttö. Tällöin alkoholismi säilyy kantajassaan koteloituneena, mutta ottaessaan ryypyn alkoholismi jälleen aktivoituu. Viisaat tutkijat puhuvat tässä yhteydessä solumuistista. Eli alkoholismiin saakka itsensä ryypännyt ei taukojen jälkeen aloita uudestaan puhtaalta pöydältä, vaan melkein heti jatkaa siitä mihin edellisellä kerralla jäi. Tällaista tilannetta puhdistunut elimistö ei tahdo aina kestää ja seurauksena on usein liian varhainen kuolema. Pelkästään alkoholimyrkytyksiin kuolee Suomessakin vuosittain noin tuhat henkilöä.
Alkoholismiin sairastuneelle on edessään joko/tai-tilanne: joko lopettaa alkoholin käyttö kokonaan tai sitten jatkaa vain niin pitkälle kuin elämä kantaa. Muita vaihtoehtoja ei oikeastaan ole, edellyttäen että todella on sairastunut alkoholismiin. Tilanne missä et juo alkoholia enää ollenkaan, on ensimmäinen askel alkoholismista tervehtymiselle.
Toipuminen alkaa, kun olet päättänyt lopettaa alkoholin käytön, etkä lipsu ratkaisustasi. Toki aluksi saattaa vielä tulla retkahduksia, mutta yleensä juomaputket jäävät lyhyiksi ja morkkikset ehkä kovenevat. Monet entiset juopot ovat kertoneet, että olotila helpottuu vasta kun ensimmäinen puhdas, selvin päin vietetty vuosi on tullut täyteen. Täytyy muistaa olla ottamatta ensimmäistä ryyppyä, elää päivä kerrallaan selvin päin kunnes vuosi toisensa jälkeen tulee täyteen ja eläminen alkaa maistua entistä paremmalta. On sanottu, että alkoholismista toipumisen prosessi saattaa kestää koko loppuelämän ajan.
Raittiuden alkuvuosina kannattaa ottaa päivä kerrallaan ja välttää kaikkia tajuntaan vaikuttavia aineita. Aloittaa uusi elämä, johon kuuluu juopotteluaikoina syntyneiden tapojen muuttaminen. Kannattaa pitää myös mielessä viimeiset ryyppykerrat: olivatko ne edes hauskoja?
AA-palavereissa vakuutetaan vaikuttavasti kokemuksen rintaäänellä, että alkoholinkäytön lopettamisella et voi menettää muuta kuin kurjuutesi. Kaikki eivät joudu pohjamudissa möyrimään, mutta sanoma on selvä: raittiudessa pysyt tietoisena elämään elämisen arvoista elämää.
Kai Leivo