Raitis

[ingressi teksti=”Big Brother -ohjelman tapa kohdella osallistujiaan ja vääristellä tapahtumia oli kuitenkin liikaa.”]

Eeva-Leena Kaskinen

Eeva-Leena Keskinen, 30, tulee raittiista perheestä, mutta parikymppisenä hän muiden mukana käytti alkoholia. Monet jatkavat tätä sosiaalista ja normaalina pidettyä tapaa kuuntelematta itseään. Keskinen havahtui kuitenkin pian kyseenalaistamaan normin. Näin hänelle kävi myös Big Brother Suomi -ohjelmassa.

– Opiskelin Turun yliopistossa ja siellä pidettiin ennen vappua sitsejä, joissa istuttiin ringissä viinipullon kanssa. Minulle tuli hirveä krapula, ja päätin, että vietän raittiin vapun, Keskinen kertoo.

– Vappunahan suomalaisen on vaikeinta olla selvin päin, mutta huomasin, että minulla meni hyvin ilman alkoholia. En tykkää alkoholin mausta, eikä minulla ollut mitään syytä juoda. Päätin jatkaa raittiutta.

Keskinen on saanut raittiudestaan myönteistä palautetta. Monet ovat sanoneet, että hekin haluaisivat kokea, ettei heillä olisi tarvetta juoda.

– Minulla on ollut nuoruudesta saakka tosi hyvä itsetuntemus, laaja ja kattava hyväksyntä itselle, Keskinen kertoo.

– Tähän osaltaan on varmaan vaikuttanut se, että minulla on ollut lapsesta saakka viivästynyt unijakso. Nukuin öisin noin neljä tuntia ja päivisin kolme tuntia. Tästä huolimatta olen menestynyt koulussa, opinnoissa ja harrastuksissa.

– Koen olevani introvertti. Vaikka haluan olla myös muiden kanssa, viihdyn paremmin itsekseni. Tarvitsen paljon yksinoloa. Minulla on rikas ajattelumaailma.

– Myöhemmin jossakin makutestissä selvisi, että minulla on hyvin herkät karvaan maun reseptorit, mikä selittää sitä, että alkoholi ei maistunut minulle. En pysty juomaan myöskään kahvia tai mustaa teetä.

Minusta tehtiin karikatyyri

Onneksi itsekin juon vihreää luomuteetä, joten saatoin haastattelussa tarjota Keskiselle sopivan juoman. Lämmin kupillinen tuntui olevan tarpeen, kun aloimme puhua Big Brother -ohjelman kokemuksista.

– Ohjelma aliarvioi katsojia. Meitä ei esitetty sellaisina kuin olimme, vaan takana oli vahva käsikirjoitus. Olen ollut Mensan jäsen, mutta eronnut sieltä. Esittelyssäni korostettiin Mensan jäsenyyttä ja akateemisuuttani ja jätettiin mainitsematta, että työskentelen tällä hetkellä Veikkauksen pelimyyjänä. Akateemisuuden korostaminen herätti ärsyyntymistä ja lietsoi vihaa minua kohtaan. Itselläni tärkeä motiivi mennä ohjelmaan oli se, että halusin osoittaa muille introverteille, että myös me voimme osallistua, eivät pelkästään vain ulospäin suuntautuneet ihmiset.

– Ohjelmassa tilanteiden syy–seuraus-suhteita väänneltiin väärin. Tapahtumia irrotettiin kontekstista, minulle tuotettiin ”mustasukkaisuutta”, jota en tuntenut. Kuva, joka minusta annettiin, ei vastannut omaa kokemustani. Tuntuu ahdistavalta nyt jälkeenpäin kun tuntemattomat tulevat juttelemaan, ja pitävät minua erilaisena kuin itse koen olevani.

– Tuotanto oli tietoinen unirytmistäni, ja oletin, että se huomioidaan. Näin ei kuitenkaan tapahtunut. Kun huomasin tämän, ilmoitin haluavani luovuttaa. Yritin päästä päiväkirjahuoneeseen, jossa voi puhua ajatuksistaan. Minua ei päästetty sinne.

– Toisella viikolla minulla meni luottamus tuotantoon. Olin masentunut. Minut äänestettiin ulos ohjelmasta kolmantena, kolmannella viikolla.

Vaikea kokemus, joka voi vielä vahvistaakin

-Minulla ei ole ennen ole ollut mielenterveysongelmia, mutta kun tulin pois ohjelmasta, ruoka ei maistunut, enkä päässyt sängystä ylös. Työterveyslääkäri diagnosoi minulla olevan traumaperäisen stressihäiriön sekä keskivaikean masennuksen ja ahdistuneisuushäiriön.

– Palasin töihin vasta joulun jälkeen. Menetin turvallisuuden tunteeni, joka on alkanut palautua vasta tämän vuoden puolella. Minulla on vieläkin traumaoireita, Keskinen kertoo itkien, vaikka kokemuksesta on reilu puoli vuotta.

Hän haluaa viedä asiaa eteenpäin ja kysyy lakineuvojalta, kuinka voisi edetä. Keskinen haki BB-taloon saadakseen erilaisia kokemuksia. Häntä kiinnosti ohjelman konsepti ihmiskokeena.

Moni voisi ajatella hänen tilanteessaan yksiviivaisesti, että kokemus oli huono. Keskinen ajattelee kuitenkin toisin.

– En ole katunut osallistumista. Olen edelleenkin toiveikas. Vaikka on ollut odottamattomia vaikutuksia, voi tulla vielä myös positiivisia vaikutuksia. Pidemmän päälle kokemuksestani voi tulla vielä rakentava.

Teksti: Tuula-Maria Ahonen Kuvat: Jari Peltoranta