Raittiuden Ystävät Ry
Kännäys ei ole pop. Alkoholin kiehtovuus on nuorten silmissä vähentynyt, mutta miten saada raittius pysyväksi elämäntavaksi?
Olemme iloksemme saaneet helmikuun alkupuolella lukea useista valtamedioista nuorten raitistumisen lisääntyneen merkittävästi. Yhtenä syynä on esitetty se, etteivät nuoret koe juomista enää trendikkäänä. Tämä on tärkeä seikka, sillä ryhmäpaineen ja joukkoon kuulumisen halun lisäksi monen nuoren juomiseen vaikuttaa olennaisesti alkoholin käytöstä saatu glamourinen kuva.
Nuoret harvemmin juovat alkoholia sävähdyttävän makuelämyksen vuoksi, vaan juuri päihtymistarkoituksessa. Kun juomisen hohto on havaittu olemattomaksi, lienee loogista olla valitsematta alkoholia. Nykypäivänä myös terveys ja hyvinvointi ovat ottaneet yhä suuremman osan nuorten elämässä. Erilaisten fitness-buumien myötä monet nuorten suosiossa olevat julkisuuden henkilöt ovat avoimesti kertoneet päihteettömydestään. Esimerkillä on suuri voima, sillä kenen enää tekisi mieli lähteä juomaan, jos paras kaveri kertoo olevansa raitis tai lempibloggaaja kertoo alkoholiongelmista.
Tutkimukset osoittavat, että mitä myöhemmin alkoholinkäytön aloittaa, sitä todennäköisemmin sen käyttö jää vähäiseksi. Nyt raittiilla nuorilla on siis edessään valoisalta vaikuttava tulevaisuus, jonka tukemista on tärkeää jatkaa. Iso kynnys on täysi-ikäisyys, jolloin alkoholin ostamisesta ja nauttimisesta tulee laillista. Houkutuksia riittää, ja kokeilunhalu saattaa iskeä, vaikkei juominen aikaisemmin olisikaan kiinnostanut. Siinä hetkessä meidän on hyvä olla muistuttamassa aineen aiheuttamista haitoista ja siitä, mitä raittius voi antaa.
Vaihtoehdot alkoholin käytölle ovat erinomainen tapa edistää ja tukea raittiutta. Kännikapina on nyt jo muutamia vuosia järjestänyt alkoholittomia drinkkibaareja nuorille erilaisissa tilaisuuksissa ja tapahtumissa. Se on saanut paljon suosiota ja positiivista palautetta nuorilta. Jatkakaamme hyvää työtä tämän asian parissa, ja tukekaamme raittiutta niin nuorten kuin aikuistenkin keskuudessa kaikin voimin.
Teksti: Emma Holsti