Raittiuden Ystävät Ry
Kajaanin kaupunginteatterin näyttelijä-ohjaaja Heikki Törmi on muuttunut mies. Vertaisryhmän avulla vuonna 2007 raitistunut perheen isä ja aviomies kertoo päihteiden käytöstään menneen elämän vaiheena, jonka muistaa synkkänä varjona nykyiseen raittiiseen elämään verrattuna.
– Pelko perheen ja oman elämänsä menettämisestä oli viimeinen raja – kokemus siitä, että jos jatkan juomista kuolen. Oman sisäisen tuskan piti kasvaa tarpeeksi suureksi. Omat lapset olivat myös vastaansanomaton peili. Juominen, lastenhoito ja vieläpä työnteko eivät mahtuneet samaan maailmaan, kertoo Heikki Törmi.
Kolme vuotta raitistumisensa jälkeen Törmi aloitti Tommi Hellstenin Ihminen tavattavissa -koulutuksen, josta hän valmistui jouluna 2013. Nyt hän opiskelee työnsä ohessa hahmoterapeutiksi Tanskan GIS-instituutissa ja psykodraamaohjaajaksi Helsingin psykodraamainstituutissa. Koulutuksiin liittyvä oman elämän prosessointi auttoi vertaisryhmätyöskentelyn ohella ymmärtämään omia toimintamekanismeja ja päihteisiin liittyvää problematiikkaa. Halu ymmärtää omaa elämää ajoi opiskelemaan.
– Olin kiinni päihtymisen kokemuksessa ja elämänpaossa. Juomisesta oli muodostunut minulle tärkeä ja tuhoisa mekanismi oman elämän tunteiden hallinnassa. Se riistäytyi käsistä. Yritin saada juomista kuriin laihduttamalla, kuntoilemalla, juomalla kalliimpia juomia, lukemalla päihdelääketieteen kirjoja, filosofiaa, käymällä terapiassa jne. Mikään ei kuitenkaan auttanut. Minusta ei tullut kohtuukäyttäjää vaan aina viina vei minua.
– Olisin ollut mieluummin jopa mielenterveysongelmainen kuin päihdeongelmainen, koska halusin sillä tavoin pitää juomisesta viimeiseen asti kiinni.
[nosto teksti=”Törmi pelkäsi, että elämä raittiina olisi tyhjää ja onttoa.”]Päihderiippuvainen mieli oli huomaamatta muodostanut vaihtoehdosta, eli päihteiden käytön lopettamisesta, pelottavan uhkakuvan. Törmi pelkäsi, että elämä raittiina olisi tyhjää ja onttoa. Mielen kauhukuva osoittautui kuitenkin perinpohjin valheelliseksi.
– Ymmärsin, etten päihteitä käyttäessäni ollut vielä kuollut, mutten elänytkään. Sitten tuli vahva halu elää ja päästä sisäisestä vankilasta. Ratkaisevaa oli se, että halusin elää ja raitistua. Oli valtavan vapauttavaa saada lopulta todeta, ettei minun tarvinnut enää juoda, vaan saan raittiina olla oma itseni. Valtava uudelleensyntymisen kokemus tuli aika pian sen jälkeen.
Törmi kiittelee vaimonsa kannustusta ja päättäväisyyttä miehensä tukemisessa.
– Vaimoni tuki merkittävällä tavalla raitistumistani. Hän ymmärsi, mutta oli myös tiukka. Juomisesta tuli tuskallista, kun ymmärsin kuinka tosissaan vaimoni oli sitä vastaan ja riskinä oli perheen menettäminen.
Muistelu vie miehen myös lapsuuden ja nuoruuden perheeseen, jossa hän oli kasvanut alkoholimyönteisessä ilmapiirissä, mutta saanut elämälleen muuten hyvät lähtökohdat.
– Kotiympäristö tuki herkkyyttäni, mutta sitten hyppy aikuisuuteen kiltin pojan roolista oli liian pitkä. Olin kiltti mukautuja ja minun oli vaikea löytää omaa paikkaani aikuisten maailmassa ja saada kiinni omasta sisimmästäni – siitä kuka olen ja mikä on oma tieni. Epävarmuus ja elämänpelko ajoivat päihteisiin.
[nosto teksti=”päihteiden käytön motiivina oli tarve säädellä pärjäämisen ja pelon tunteita.”]Nyt myöhemmin tarkasteltuna Törmi näkee, että päihteiden käytön motiivina oli tarve säädellä pärjäämisen ja pelon tunteita. Päihteet turruttivat murheet ja antoivat valheellisia elämänhallinnan kokemuksia.
– Hain tuurijuoppona pakoa arjesta ja tuskallisista tilanteista. Koin kuitenkin samaan aikaan häpeää päihteiden käytöstä. Kokemus omasta elämästä kaatuvina dominonappuloina – siitä miten päihteet tuhoaisivat vähitellen elämäni hyvät asiat – oli lopulta pysähdyttävä.
– Ymmärsin syvän häpeän tunteen olevan aidon minän kärsimystä addikti-minän käytöksestä. Häpeä voi johtaa juomisen kasvamiseen tai paremmassa tapauksessa muutoksen haluamiseen. Minun kohdallani se johti raitistumiseen. Ihmisten kohtaamisessa auttaa paljon, kun ymmärtää, että jokaisessa on aito minä – se puoli, joka on viaton ja puhdas, ja joka tahtoo hyvää.
Teatterialan ammattilainen ja monitoimimies näkee, että on tärkeää tunnistaa addiktiivisuus, koska meissä kaikissa on riski ajautua riippuvaisuuteen. Ja riippuvuudella on monia muotoja. Törmi kokee, että vertaisryhmätyöskentelyn ja asian syvällisen käsittelyn kautta voi minkä tahansa riippuvuuden laittaa lepotilaan.
[nosto teksti=”Alkoholista vapautuminen aloitti löytöretken”]- [Alkoholista] vapautuminen aloitti löytöretken, parisuhteen työstämisen, isäksi kasvamisen sekä uuden ammatti-identiteetin löytämisen. Muutoksen myötä sain voimaa katsoa myös taaksepäin ja hakea vastausta siihen, mistä päihteiden käytössäni oli kyse, ja miksi minun oli niin paha olla.
Törmi kertoo, että monet ovat olleet positiivisen kiinnostuneita hänen raitistumisestaan. Mies muistelee kohtaamisia pelkästään lämpimästi, sillä hänet otettiin vastaan kuin vakavasta sairaudesta toipunut.
– Olen saanut pelkästään tukea raitistumiselleni. Yhteiskunta ja kulttuurimme ovat kuitenkin liian alkoholikeskeisiä. Alkoholi on imeytynyt kulttuuriin. Yhteiskunnan pitäisi minimoida ja ehkäistä alkoholihaittoja. Saatavuuden rajoittaminen sekä hinnan ja valistuksen lisääminen ovat siinä avainasemassa.
Heikki Törmi näkee tulevaisuuden vakaana ja valoisana. Huomiselta on lupa odottaa uusia ja hyviä asioita.
– Raittius on kaikkiaan antanut minulle paljon. Raittiina olen elinvoimaisempi, luovempi ja jaksan paremmin. Olen paremmin läsnä sekä läheisilleni että itselleni. Raitistuminen on antanut mahdollisuuden elää, haaveilla ja tutkia elämää. Ja myös korjata niitä asioita, joita päihteiden käytölläni aiheutin. Raittiina koen eläväni ihmisarvoista elämää. Ihminen ei tarvitse päihteitä mihinkään!
Raitis vanhemmuus on Törmille tärkeää myös juhla-aikoina. Kahden pojan isä on kiinnostunut monipuolisesti siitä miten elää läheistensä kanssa hyvää elämää.
– On mahtavaa, kun saan myös jouluna olla raitis isä ja antaa omalla esimerkilläni kuvan raittiista vanhemmuudesta. Raitis elämä on aivan mahtavaa!
Teksti: Marko Kailasmaa