Raittiuden Ystävät Ry
Monessa musiikkiin liittyvässä toiminnassa mukana oleva kaveri pyörittää If Society -levy-yhtiötä, soittaa useassa bändissä ja on mukana myös Pitkämies-nimisen sarjakuva- ja levykaupan pitämisessä. Tommin musiikillinen tausta on hyvinkin perinteinen; hevimetallin ja punkrockin kautta laajempaan ilmaisuun. Teini-ikäisenä punkkiin hurahtaminen on hänen mielestään se osa-alue, joka eniten muokkasi hänen maailmankuvaansa ja tekemisiään yleensäkin.
-Hevistähän koko touhu lähti. Luin innoissani kitaralehtiä ja opettelin soittamaan skaaloja sängynlaidalla istuen. Sitten koin jonkinlaisen valaistumisen punkrockiin, jonka kautta musiikkimaku pikkuhiljaa kehittyi vaihtoehtoisen rokin kautta nykyiseksi kaikkiruokaiseksi. Ainoa bändi jota olen jaksanut fanittaa esiteinivuosista lähtien on Pet Shop Boys.
Tommin yhdessä Mikko Heikkosen kanssa vuonna 1999 perustama If Society -levy-yhtiö perustettiin alunperin itsekkäisiin tarkoituksiin. Muiden hyvien bändien lisäksi mies halusi julkaista myös omaa musiikkiaan muiden kuultavaksi.
-Muutamia demoja olin lähetellyt ympäriinsä levy-yhtiöihin kuultavaksi, ja kun huomasin että hommassa ei ole järjen häivääkään, päätin laittaa oman puljun pystyyn. Keikkojen järjestämisestä minulla oli jo kokemusta ja ajattelin, että miksi ei levyjäkin voisi itse julkaista. Vaikka tässä paljon töitä joutuukin tekemään, on homma loppupeleissä hyvin palkitsevaa. Hyvän musiikin muiden kuultavaksi saaminen saa minut tuntemaan itseni tärkeäksi ihmiseksi, Tommi naureskelee itseironisesti.
-Kuka tahansa markkinoinnin ammattilainen varmasti pudistelisi vaivaantuneena päätään katsoessaan If Societylle levyttävien bändien listaa. Se on täynnä marginaalimusiikkia, joka ei paljoa myy ja jolla ei rikastumaan pääse.
-Eihän meidän julkaisupoliittisessa linjassa ole ikinä ollut järjen hiventäkään. Oikeastaan ainoa mihin olemme pyrkineet on se, että kun musiikkifani näkee levyssä If Societyn logon, tietää hän sen varmasti olevan laatutavaraa. Bändejä on laidasta laitaan, mutta minkään julkaisemista en kadu.
Musiikin tekeminen on tärkeintä
Vaikka Tommi onkin monessa mukana, niin hän kokee silti, että ensisijaista hänelle on kuitenkin olla muusikko ja säveltää kappaleita.
-Kaikki palautuu aina musiikin tekemiseen ja tämä muu on vain tukitoimintaa sille. Välillä aika ei tahdo riittää, mutta se on vain omista päätöksistä kiinni, mihin vapaa-aikansa käyttää.
-Tommin bändeistä elektropop-duo Viola on ehkä se tärkein. Bändin päätöstä julkaista tästä lähin kaikki materiaalinsa ilmaiseksi netin kautta on ihmetelty, mutta Tommin mukaan se on järkevin tapa levittää pikkubändin musiikkia.
-Rahaa Violan touhuista ei ole tullut kuin ensimmäisen levyn osalta. Se tehtiin todella halvalla ja voitot käytettiin sitten muun musiikin julkaisemiseen. Ainoa mihin rahaa on levyjenteossa viime aikona kulunut, on levyn saattaminen fyysisesti kuluttajan käsiin. Jos levyn painaminen on ainoa kulu, niin miksi sitäkin ei voisi karsia pois? Hyväntekeväisyyttähän tämä on, mutta entäs sitten. Tärkeintä on musiikin tekeminen ja sen saaminen mahdollisimman monen kuulijan korviin. Nimellinen summa meille kuitenkin jää keikkapalkkioista. Miehiä bändissä ei ole kuin kaksi, joten jonkun kolikon voitolle voi ahkerasti soittamalla jäädä.
Juomisen lopettaminen tapahtui melkein itsestään
Tommille korkin kiinni laittaminen ei ollut tietoinen päätös. Pullo oli pitkään pöydällä ja korkki oli auki, mutta huikkaa ei enää tehnyt mieli ottaa.
-Vähän yli parikymppisenä juominen alkoi tuntua aina vaan väkinäisemmältä. Minulle tuli sellainen fiilis, että eiköhän tämänkin touhun parhaat puolet ole jo nähty. Jos niitä ikinä olikaan. Krapulat alkoivat paheta ja juomista seuraava päivä meni aina täysin hukkaan. Vaikka en mikään täysi työnarkomaani olekaan, niin silti minulle jää jotenkin nihkeä fiilis siitä, jos ei koko päivänä saa mitään aikaan. Juomisesta kärsivät musahommat ja oma psyyke. Se ei enää tarjonnut tarpeeksi vastineeksi verrattuna siihen, mitä siihen uhrasi.
-Tommin ei tarvinnut käydä millään tavalla pohjalla lopettaakseen päihteiden käytön. Hän nauraakin, että tästä asiasta häneltä aina ensiksi tivataan, kun ihmiset kuulevat ettei hän juo.
-Jos olet joskus juonut, mutta sittemmin lopettanut sen, niin ihmiset automaattisesti olettavat, että homma on jossain vaiheessa lähtenyt hanskasta. Se on vähän säälittävää, mutta sellaista tämä suomalainen päihdekulttuuri tuntuu olevan. Ongelmia minulla ei alkoholin suhteen siis ole ollut, me vain kasvoimme erilleen. Suurimmat virheeni minä olen elämässäni tehnyt selvin päin ja olen täysin kykenevä tekemään niitä edelleen, hän nauraa.
Ei kaveripiirin ainoa raivoraitis
Punkkari- ja streittaripiireissä liikkuminen tarjosi Tommille oivan viitekehyksen olla juomatta. Hänen ei ole niin paljoa tarvinnut päätöstään selitellä, kuin mitä yleensä musiikkikuviossa pyöriessä täytyy.
-Minun ei koskaan tarvinnut olla porukassa se yksi ainoa tyyppi joka ei juo. Vaikka muusikkoporukassa kulutetaankin hapanta keskimäärin enemmän kuin muissa ammateissa, niin raivoraittiita löytyy sitten myös suhteessa paljon. Yksi syy voi olla, että monella se mopo on tosiaan jossain vaiheessa karannut totaalisesti käsistä.
Tommia ei hirveästi häiritse tehdä töitään humalaisten kanssa tai esiintyä kännisen yleisön edessä.
-Muusikot ovat kuitenkin nykypäivänä niin ammattimaista ja kunnianhimoista sakkia, että jos pää täytyy vetää täyteen, niin se tehdään vasta keikan jälkeen. Eli minä en kovin usein joudu altistumaan millekään älyttömälle kännisekoilulle. Toisaalta baarissa en itse käy kuin omien keikkojen yhteydessä. Minulle se, että onko joku humalassa tai selvin päin, ei ole mikään kynnyskysymys. Minulla on aina ollut aika huono toleranssi urpoilulle, oli kyseessä sitten kännissä tai selvinpäin oleva tapaus. Niinhän se tietysti usein menee, että juopuneena ihmiset useammin ovat sössöttäviä ääliöitä kuin selvin päin.
Ystäviään Tommi pystyy tietysti katselemaan ja viettämään aikaa heidän kanssaan, vaikka he joisivatkin.
-Voin vallan hyvin viettää laatuaikaa kavereideni kanssa ja istua iltaa, vaikka he humalassa olisivatkin. Tämä johtuu tietysti siitä, että tunnen heidät ihmisinä oikeasti. Eri asia on sitten joku täysin tuntematon tai puolituttu, joka humalassa murisee jotain käsittämätöntä. Sellaista en jaksa sitten niin ollenkaan, mies lopettelee.