Raitis

Alkoholistien, syrjäytyneiden, kodittomien ja köyhien auttajana isänsä Veikon työtä jatkava Heikki kokee Jumalan johdattaneen hänet huolehtimaan heikko-osaisista.

raitis.fi tapaa kiireisen miehen Helsingin Kalliossa ennen kaksi kertaa viikossa järjestettävän vaate- ja ruokajakelun alkua. Jo tuntia ennen nälkäisten ja avun tarpeessa olevien ihmisten jono kiemurtelee sadan metrin mittaisena korttelin toiselle puolelle. Joukossa näkyy paljon alkoholin turvottamia punaisia kasvoja, mutta myös aivan tavallisen näköisiä kaduntallaajia.
Veikko-isän kuoleman jälkeen oli selvää, että Heikki jatkaa avustustoimintaa. Se oli myös Veikon toive. Veikko itse oli yrittänyt päästä viinasta eroon monella eri tavalla useaan otteeseen, muun muassa AA:n avulla, siinä kuitenkaan onnistumatta. Hänen hengellinen heräämisensä oli kuitenkin se, joka lopulta mahdollisti raitistumisen, Heikki selventää.
-Isällä oli parhaimmillaan parinkin vuoden mittaisia raittiita kausia, mutta vasta uskoontulon myötä hän pääsi lopullisesti viinasta eroon. Oman kertomuksensa mukaan hän oli putkassa ollessaan rukoillut Jumalalta apua, jolloin juominen jäi totaalisesti ja muutaman kuukauden kuluttua siitä jopa tupakanpoltto.
Heikin lapsuus oli todella rankkaa aikaa isän vielä juodessa. Siihen liittyy monia karmivia ja hurjia muistoja, mutta hänelle tulee myös positiivisia tarinoita ja kertomuksia mieleen isän alkoholistiajoilta.
-Hyvät muistot eivät niin kovin yllättäen liity kotiin. Hienoa oli tuolloin esimerkiksi se, että joka kesä sain olla kolme kuukautta koulun kesäsiirtoloissa. Silloin pystyin hengähtämään ja rauhoittumaan, syömään hyvin ja kavereita oli ympärillä. Yksi hieno asia siellä oli myös se, että tutustuin Orvo Kontioon, joka silloin teki televisioon paljon lastenohjelmia. Hänen kauttaan pääsimme kaksoisveljeni kanssa ensin televisioon voimistelemaan ja myöhemmin esittämään pikkusalapoliiseja lapsille suunnattuun jännityssarjaan Autotelakan arvoitus.

Raitistuminen on pitkä ja vaikea prosessi

Heikki kokee, että alkoholista voi päästä eroon ilman hengellistä heräämistäkin. Se on hänen mielestään vain yksi apuväline raitistumisprosessissa, tosin hyvin tärkeä ja tehokas sellainen.
-Alkoholistiparantolat ja AA toimivat monille. Itse painotan sitä, että ihminen vapautuessaan viinasta tai huumeista jää helposti vähän tyhjän päälle. Hän tarvitsee itselleen jotain aitoa ja kestävää. Jos ihmisen sisälle jää vain pelkkää tyhjää, niin retkahtaminen on hyvin helppoa. Kristuksen saaminen sydämeen on sellainen voimavara ja suuntaa antava apu, että sillä on valtava merkitys. Uskoon tultuaankin esimerkiksi isälläni oli vielä monta kertaa koettelemus edessä pysyä kuivilla ja taistella omien demoniensa kanssa.
Heikki kohtaa työssään paljon ihmisiä, jotka ovat hyvinkin pitkien kausien jälkeen retkahtaneet uudestaan. Syyllisyys ja itseinho ovat näissä tapauksissa voimakkaita tunteita, ja hän yrittääkin parhaansa mukaan auttaa ja keskustella heidän kanssaan.
-Minä sanon heille, että elämä ei yhteen tai jopa useampaan retkahdukseen kaadu tai lopu. Meillä on juuri niin monta mahdollisuutta ja yritystä jäljellä tässä elämässä tehdä toisin, kuin on päiviäkin jäljellä. Meillä on täällä töissä tällä hetkelläkin pari kaveria, jotka vielä taistelevat pysyäkseen kuivilla. Suunta on heillä kuitenkin oikea ja tahto kova.
Monia onnellisesti päättyneitä tarinoita nähneenä Heikki haluaa kertoa muutaman.
-Silloin kun meillä oli vielä Jeesus-talo, sinne saapui nuori sekakäyttäjäkaveri Oulusta. Hän oli niin huonossa kunnossa juomisesta ja pillereiden popsimisesta, että ei pystynyt enää juuri mihinkään itse. Häntä piti suunnilleen syöttää. Niin vain tällaisestakin jamasta voi nousta, sillä ensin hän oli useita vuosia Pelastusarmeijassa töissä ja nykyään Helluntaiseurakunnassa saarnaajana.
-Pari vuotta sitten meillä oli täällä töissä mies, joka nousi ihan pohjalta. Hän oli täysin rappioalkoholisti, mutta koki hengellisen heräämisen ja pysyi loppuun asti kuivilla, kunnes muutama vuosi sitten kuoli vaikeaan sairauteen. Tällaisista tarinoista voi nähdä, että toivoa on aina.
Alkoholismista parantumisen eri vaiheisiin Heikillä on näkemyksensä, jotka eroavat hyvinkin radikaalisti esimerkiksi AA:n noudattamasta linjasta.
-Minua vähän ärsyttää AA:n tapa puhua vaikka kaksikymmentä vuotta kuivilla olleesta ihmisestä edelleen addiktina. Itselläni ei tietenkään henkilökohtaista kokemusta riippuvuudesta ole, mutta esimerkiksi isäni sanoi aina olevansa entinen alkoholisti. Hän koki tervehtyneensä ja päässeensä riippuvuutensa yli. Tietysti on jokaisen henkilökohtainen asia miten asian kokee ja miten elää sen kanssa, mutta miksi ei noinkin pitkän ajan jälkeen voisi todeta olevansa entinen riippuvainen? Onko siinä sitten vaarana se, että moisen ääneen sanoessaan retkahtaisi helpommin? Nämä ovat vaikeita kysymyksiä.

Syrjäytyneen on yhä vaikeampi saada apua

Suomalaiseen alkoholipolitiikkaan Heikillä on omat sanansa sanottavana. Paljoa hyvää hän ei siitä löydä.
-Viinan verotuksen nostaminen vähentää joidenkin ihmisten juomista, mutta rappioalkoholisteille sillä ei mielestäni ole mitään merkitystä. Kohtuudella juovalle ja vaikkapa nuorille viinapullon hinnalla on merkitystä. Juoppo taas juo, vaikka viina maksaisi kuinka paljon. Riippuvainen saattaa myös hoitaa rahansa ja juomansa laittomin keinoin. Viinaralli Virosta kasvaa aina jos veroja nostetaan. Silti olen verotuksen kiristämisen kannalla.
-Alkoholin mainontaa pitäisi ehdottomasti rajoittaa. Mainokset ovat selkeästi nuorille suunnattuja ja kaikissa nuorille suunnatuissa ohjelmissa porukka lähtee aina rentoutuakseen kaljalle. Niistä saa sellaisen kuvan, että juominen on itsestäänselvä osa elämää. Aiemmin tuotemerkkejä ei saanut ohjelmissa näyttää, vaan käytettiin piilomainontaa. Minun puolestani alkoholituotteita kauppaavat mainokset voisi kieltää vaikka kokonaan. Faktahan on se, että Alkon kautta valtiolle tulevat rahat ovat niin suunnattomia summia, ettei niitä vapaaehtoisesti haluta pienentää.
Valtiollisella ja kunnallisella puolella alkoholistien hoito on Heikin mukaan täysin retuperällä.
-Esimerkiksi täällä Helsingissä, kun menet A-klinikalle hakemaan apua, niin voit olla melko varma, että sinut ohjataan avohoitoon. Suomeksi tämä tarkoittaa sitä, että saat rauhoittavia lääkkeitä päästäksesi pahimpien vieroitusoireiden yli. Sen jälkeen oletkin sitten taas ihan tyhjän päällä. Monet yksittäiset hoitokodit taas tekevät todella hyvää työtä. Niihinkin pääseminen usein edellyttää maksusitoumuksen saamista sosiaalivirastolta ja se ei ole enää niin helppoa kuin ennen. Jos joku oikeasti haluaa päästä päihteistä eroon, niin ei siihen auta vaan lyödä lääkkeitä kouraan. Pian moiset tapaukset ovat taas notkumassa tuossa kadulla aivan sekaisin. Näissä ryyppyporukoissa solidaarisuus on sellainen asia, joka houkuttelee helposti takaisin huonoille teille.

Apua aiemmin

Avun tuominen lähelle ihmistä on Heikille tuttua puuhaa ja hänen mielestään sitä pitäisi olla tarjolla jo varhaisemmassa vaiheessa kuin vasta silloin, kun ollaan jo todella syvällä ongelmien kanssa.
-Monet päihderiippuvuuksista kärsivät eivät kumma kyllä edes halua apua silloin kun heillä menee edes vähän paremmin. Silloin he tuntuvat ajattelevan, että minulla menee ihan hyvin, vaikka asianlaita ei näin olisikaan. Jotkut ovat myös antaneet jo periksi, eivätkä haluakaan apua. He ovat ongelmansa takia pitkäaikaistyöttömiä ja syrjäytyneitä. He kokevat olevansa täysin yhteiskunnan ulkopuolella eikä mikään enää kiinnosta.
Tästä syystä hän haluaisikin tarjota nuorille enemmän ennaltaehkäisevää päihdetyötä ja kertoa alkoholin ja huumeiden vaaroista.
-Nuorille pitäisi näyttää sen lisäksi, että kerrotaan viinan vievän työt ja asunnot ja rikkovan perhesuhteet, niin myös ihan mitä se tekee ihmisen fyysiselle olemukselle ja ajattelulle. Kouluihin tarvittaisiin enemmän puhumaan viinahelvetin läpikäyneitä ihmisiä. Itse kun tein valistustyötä Lapin kouluissa, niin vaikka en itse olekaan ollut alkoholisti, niin se että olen alkoholistiperheestä sai lapset ja nuoret kuuntelemaan minua. Kun kerroin heille kokemuksistani ja miten jouduin todistamaan viinan aikaansaamaa väkivaltaa ja itsemurhayrityksiä, meni viesti hyvin perille. Toivottavasti he vielä vuosien päästäkin muistavat tarinat.

Ulkomailta opittua

Heikki on toiminut pastorina ja saarnaajana myös Espanjassa. Eurooppalaista mukamas sivistyneempää juomakulttuuria hän ei kuitenkaan Suomen oloihin suosittele.
-Esimerkiksi juuri Espanjassa viiniä ja muita alkoholituotteita saa ruokakaupasta melkeinpä kuka vaan. Nyt siellä ollaan hädissään räjähdysmäisesti kasvaneesta alkoholisoituneiden nuorten määrästä. Vanhempien ihmisten juominen ei niinkään näy kadulla kuin Suomessa. Vanhempi ikäpolvi siellä juo enemmän piilossa kodeissaan. Suomen oloissahan eurooppalainen juomakulttuuri tarkoittaa sitä, että niiden perus perjantaikännien lisäksi tissutellaan pitkin viikkoa.
Lahja ja Veikko Hurstin laupeudentyö-yhdistyksen toiminta on Helsingin lisäksi nyt levinnyt myös Turkuun, Poriin ja Ouluun. Heikki aikoo jatkaa auttamista melko pitkälti samoilla linjoilla kuin ennenkin.
-Lasten ja nuorten parissa on tarkoitus tehdä enemmän töitä. Helsingin kaupungin kanssa meillä on hanke tällä hetkellä alkuvaiheessa.
Vähäisen vapaa-aikansa Heikki käyttää lähinnä rakkaaseen musiikkiharrastukseensa.
-Minä tosiaan laulan ja soitan, joka on aina ollut minulle tärkeää. Sen lisäksi maalaan akvarellitauluja ja nyt odotan innolla kesää ja kalastusreissuja, hän lopettelee leppoisasti naureskellen.

Teksti: Aki Lehti kuva: Pekka Korhonen