Valvottuja huumeiden käyttöhuoneita vaativa kansalaisaloite etenee nyt eduskuntaan. Aloitteen mukaan huumekuolemat vähenisivät, käyttöhuoneet toisivat apua huumeiden käyttäjille, vähentäisivät häiriöitä sekä käytettyjen neulojen päätymistä haitaksi ympäristöön.

Huumeiden käyttöhuoneet ovat tiloja, joissa huumeiden käyttäjät voivat käyttää laittomia päihteitä terveydenhuollon työntekijän valvonnassa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL otti asiaan kantaa tiedottamalla, että käyttöhuoneet olisivat yksi suositeltava keino huumekuolemien vähentämiseksi. Helsingin kaupunki esitti valtioneuvostolle huumeiden käyttöhuoneen kokeiluun oikeuttavan erillislain säätämistä jo kolme vuotta sitten, mutta asia ei ole edennyt hallitustasolla lainkaan.

Perhe- ja peruspalveluministeri Aki Lindén totesi MTV3:n haastattelussa 27.7., että Suomessa on todellakin vakava huumeongelma, mutta sitä ei ratkaista käyttöhuoneiden perustamisella.

Käyttöhuoneet vähentäisivät varmasti esimerkiksi huumeneulojen joutumista lasten leikkikentille ja puhtaiden ruiskujen ja neulojen myötä huumeiden käyttäjien mahdollisuutta saada infektoituneista välineistä vakava tartunta kuten hiv tai hepatiitti.

Lindén kuitenkin painotti sitä, että huumeiden käyttöhuoneiden salliminen voisi olla vakava signaali siihen suuntaan, että huumeet ovat enemmänkin sallittuja ja yhteiskunnan ”suojeluksessa”.

Käyttöhuoneiden mahdollistaminen kokeilunakin voisi tuottaa arvokasta tietoa, mutta se vaatii usean ministeriön yhteistyönä valmisteltavaa lainsäädäntöä. Lindén kuitenkin kannatti kokeilua jossakin kunnassa, esimerkiksi Helsingissä.

MTV3 haastatteli 27.7. myös aloitteen vastuuhenkilöä, sosiaaliohjaaja Outi Aaltosta ja kansanedustaja Tom Packalénia, joka on myös toiminut huumepoliisina vuosia. Aaltonen korosti huumekuolemien vähentämistä. Suomessahan kuolee vuosittain huumeisiin saman verran ihmisiä kuin liikenneonnettomuuksissa eli noin 200–250 henkeä.

Lisäksi Aaltonen totesi, että inhimillinen kärsimys vähenisi, samoin ympäristön haitat, kun itseään piikittävät saataisiin omiin tiloihinsa. Käyttäjät tulisivat paikalle anonyymeinä ja paikalla olisi sosiaalityöntekijä, hoitaja ja lääkäri, jolloin esimerkiksi vieroitushoitoon ohjaus olisi ehkä helpompaa.

Aaltonen piti myös tärkeänä, että käyttäjät voisivat testata huumeensa ennen käyttöä, jolloin tappavan annoksen otto tulisi myös estetyksi.

Packalén piti huumeiden testaamismahdollisuutta huonona, koska silloin voitaisiin käydä testaamassa myytävänä olevien isojen erien laatu, mikä toimisi myyjän eduksi.

Huumeiden käyttöhuoneiden salliminen vaatisi lakimuutokset, jotta viranomainen voisi katsoa ”sormien läpi” käyttäjiä syyllistymättä rikokseen. Packalén kuitenkin piti järkevänä huumeiden käyttöhuonekokeilun sallimista oikein tehtynä ja sijoitettuna asianmukaisen lainsäädännön jälkeen.

Yli 60 vuotta alkoholin, tupakan ja huumeiden vastustamistyötä kansalaisjärjestössä tehneenä ja melko perusteellisesti näihin asioihin perehtyneenä lääkärinä minun on todettava, että käsittääkseni ministeri Lindénin arvio negatiivisesta signaalista suomalaisten kansanterveyden suhteen huumeiden käyttöhuoneiden sallimisella on erittäin perusteltu. On todennäköistä, että asiaa varten tarvittava lainsäädäntö pakostakin höllentäisi huumelakeja.

Tästä huolimatta olen kääntynyt sille kannalle, että asia on kokeilemisen arvoinen, kunhan laki ja asetukset eivät höllene liikaa.

MARTTI VASTAMÄKI

LKT, käsikirurgian dosentti, professori

puheenjohtaja, Raittiuden Ystävät ry.

Turun Sanomat 1.8.2022