Raittiuden Ystävien kanta meneillään olevaan kannabiksen ja kaikkien huumeiden dekriminalisointikeskusteluun on selvä: Mitään huumeita, kannabis mukaan lukien, ei pidä vapauttaa eli dekriminalisoida siten, että pienienkään määrien hallussapito tai käyttö olisi lain mukaan sallittua. Perusteena kannalle on se, että laissa sallittu huumausaineen hallussapito ja käyttö altistavat käyttäjän, hänen lähipiirinsä ja koko yhteiskunnan merkittäville haitoille, kuten mm. Coloradossa Yhdysvalloissa on tapahtunut. Lue lisää Coloradon tilanteesta: https://raitis.fi/2019/10/31/kannabiksen-laillistamisesta-mittavia-haittoja/

Kannabiksen käytön dekriminalisaation ulkopuolelle on esitetty jäävän muun muassa kannabiksen tuotanto, valmistus, tuonti, vienti, kuljetus, kauttakuljetus, jakelu ja kauppa, jotka olisivat edelleen rangaistavia. Hallussapidon ja käytön salliminen ovat kuitenkin merkittävä riski myös näiden kasvulle, koska niiden myötä esimerkiksi kannabiksen myynti kasvaisi vääjäämättä.

Ministeritasolla on vaadittu huumeongelman ennakoivaa hoitoa niin, etteivät nuoret aloita laittomien päihteiden käyttöä. Tämä on oikea tavoite, koska alaikäisten huumekuolemien määrä on kasvanut eri puolilla maata.
Tilastokeskus: https://www.stat.fi/til/ksyyt/2018/ksyyt_2018_2019-12-16_tie_001_fi.html
THL Päihdetilastollinen vuosikirja 2019 http://www.julkari.fi/handle/10024/139083
Juuri siksi kannabiksen tai minkä tahansa huumeen dekriminalisointi on väärä ja perusteeton ratkaisu, sillä käytön ja hallussapidon rangaistavuuden poisto on selvä kannustava signaali nuorille huumekokeiluihin ja jatkuvaan käyttöön.

Dekriminalisoinnille on käytetty perusteena myös kansalaisten mielipide- ja asennemuutoksia sekä jopa huumausaineiden käytön kasvua. Koko yhteiskunnalle aiheutuvien haittojen ja kaikkien kansalaisten maksettaviksi tulevien kulujen näkökulmasta tämä on käsittämätön perustelu. Lisäksi perusteena on käytetty absurdia ilmaisua ”kansalaisten oikeustajun” muutos huumeidenkäyttöä sallivampaan suuntaan. Suomen laki säädetään lain edellyttämällä tavalla ja eri alojen asiantuntijoita kuunnellen, ei päihteitä kannattavien kansalaisten huutoäänestyksenä.

Huumetilanteen karun arjen näkevä poliisi ilmoittaa eri puolilta maata, etteivät resurssit riitä huumausaineongelmien riittävään hoitamiseen edes tällä hetkellä. Kaiken lisäksi poliisi ohjaa jatkuvasti huumeidenkäyttäjiä hoitoon ja antaa vähäisistä huumeidenkäyttömääristä ensin vain huomautuksia. Leimautumisen eli stigmatisaation pelko on siis pitkälti liioiteltua. Poliisista huomautetaan myös, ettei huumerangaistus estä hoitoon hakeutumista tai hoidon aloittamista.

Vaikka monet toimijat kieltävät porttiteorian paikkansapitävyyden, on poliisilla ja huumetyöntekijöillä, kuten myös huumeriippuvaisten omaisilla, kuitenkin rankkoja kokemuksia myös siitä, että monien nuorten vakavampien huumeiden käyttö alkaa kannabiksella. Siksi on perusteltua kysyä, mikä tilanne onkaan sitten, jos kannabiksen ja jopa kaikkien huumausaineiden hallussapito ja käyttö sallitaan. Käyttö kasvaa dekriminalisoinnin myötä niin paljon, ettei nyt vapauttamista vaativien peruste huumausaineiden käyttäjien hoitoon hakeutumisen kasvulle riitä haittojen ja niiden aiheuttamien kustannusten vähentämiseksi, vaan samaan aikaan syntyy niin paljon muita haittoja, että yhteiskuntamme kestokyky vaarantuu. Siksi käytön rangaistavuus ja huumeongelman asianmukainen hoito eivät ole perusteltu vastakkainasettelu ja peruste dekriminalisoinnille.

Kannabiksen kohdalla moni vetoaa niin sanottuun viihdekäyttöön ja käytön suvereeniin ja ongelmattomaan hallintaan. Näyttö maailmalta on kuitenkin toista ja ongelmakäyttö alkaa aina kokeiluilla ja viihdekäytöllä. Käytön syyt voivat olla jo alussa ongelmalliset, jos päihteellä pyritään ratkaisemaan taustalla vaikuttavia elämän muiden osa-alueiden ongelmia.

Mediassa on usein vedottu aivan oikein siihen, että kaikkien, myös huumeidenkäyttäjien, elämäntilannetta tulee ymmärtää. Mutta on eri asia ymmärtää elämäntilannetta ja hyväksyä elämää rajoittava ja vahingoittava huumausaineiden käyttö ja sen aiheuttamat haitat käyttäjälle itselleen ja muille. Kannustavaan ja tukevaan kanssakansalaisuuteen kuuluu toisen elämän tukeminen, eikä hänen hylkäämisensä päihde- eikä muidenkaan ongelmien keskelle. Siksi huumausaineiden käytön hyväksyminen ja kansalaisten jättäminen sen päätöksen aiheuttamien ongelmien keskelle voidaan katsoa oman onnensa nojaan ja heitteille jättämiseksi.

Yhteiskunnan tulee huolehtia lääkehoidot niin, ettei kansalaisten tarvitse turvautua omatoimiseen kannabiksen kasvatukseen, vaan että hoito perustuu aina lääketieteellisiin hoitoihin ja menetelmiin. Lisäksi kaikkien apua tarvitsevien tulee päästä asianmukaiseen hoitoon. Nämä ovat myös osa sote-uudistuksen perusehtoja.

Kaikkiaan nyt kuullut dekriminalisointivaatimukset herättävät kysymyksen, onko kyseessä vain ensimmäinen vaatimusten vaihe, jota seuraa myöhemmin vaatimukset vapauttaa myös muun muassa kannabiksen myynti ja jakelu. Samoin herää kysymys, mikä on dekriminalisointia vaativien perimmäinen motiivi vaatimuksilleen.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos määrittelee dekriminalisoinnin, depenalisoinnin ja käyttörikoksen seuraavasti sivuillaan https://thl.fi/web/alkoholi-tupakka-ja-riippuvuudet/huumeet/huumausainepolitiikka/huumausaineiden-laillisuus-ja-kayton-rangaistavuus

Dekriminalisointi tarkoittaa, että kannabiksen tai muiden huumausaineiden käyttö ja esimerkiksi pienien määrien hallussapito eivät ole enää laissa kiellettyä. Mutta edelleen esimerkiksi tuotanto, valmistus, tuonti, vienti, kuljetus, kauttakuljetus, jakelu ja kauppa olisivat rangaistavia. 

Depenalisointi puolestaan tarkoittaa, että teot ovat yhä lainvastaisia, mutta niistä ei tavanomaisissa tapauksissa enää rangaista. Tämä on mahdollista lakiin otetun erityisen ns. toimenpiteestä luopumispykälän perusteella. Depenalisoinnilla voidaan joskus tarkoittaa pelkästään käytöstä ja siihen liittyvistä teoista säädettyjen seuraamusten lieventämistä.

Käyttörikos on nykylainsäädännön mukaan huumausaineen käytöstä tai pienien määrien hallussapidosta seuraava rangaistus. Tämä on yleensä sakkorangaistus, ja alaikäisten nuorten kohdalla rangaistuksen vaihtoehtona voidaan käyttää puhuttelua. 

Marko Kailasmaa
toiminnanjohtaja
Raittiuden Ystävät ry