Raittiuden Ystävät Ry
[ingressi teksti=”Ensin tuli raittius. Pekka Hokkanen ei ryypännyt paljon, mutta uudenvuodenaattona 2003 hän rommia juodessaan sanoi kaverille: ”Tämän jälkeen panen korkin kiinni lopullisesti.””]
Taidegraafikko Pekka Hokkasen elämänmuutos alkoi raittiudesta. Päätöstä edeltävän syksyn aikana oli alkanut tuntua, että alkoholi häiritsee mietiskelyä ja mielen rauhoittumista. Päätös on pitänyt. Myöhemmin myös syömistottumukset muokattiin uuteen uskoon.
Tapaamme Helsingin lentoasemalla. Hokkanen on toiminut siellä kahdeksan vuotta kuormaajana ja lastausesimiehenä.
– Taiteilijan työllä en elättäisi itseäni, eikä se ole tarkoituskaan. Kyse on elämäntyöstä, hän toteaa. – Kuormaajina toimii myös mm. insinöörejä, muusikoita ja yliopistoihmisiä, Hokkanen avaa kulttuurimaailman kääntöpuolta.
– Vapaapäivinä keskityn taiteen tekemiseen. Olen pitänyt lukuisia näyttelyitä kotimassa ja osallistunut moniin näyttelyihin myös ulkomailla vuosien aikana.
Päätös raittiiksi ryhtymisestä oli Hokkaselle ”yksi elämäni parhaita päätöksiä”.
– Raitistuttuani sain älyttömästi aikaan taidetta. Myös ihmissuhteet muuttuivat paremmiksi.
Hokkanen joutui kohtaamaan saman, minkä lukuisat muutkin raitistuneet. Ihmiset kyseenalaistivat ja ihmettelivät, miksi hän ei ota.
– Ärsyttää, että ihmisiä ajetaan sosiaalisen juomiseen, samaan lammaslaumaan. Suomalaiseen kulttuuriin tuntuu kuuluvan, että kun on lauman ulkopuolella, saa olla selittelemässä.
– Aloin vastata ihmettelyyn vastakysymyksellä ”miksi sä juot?” Alkoholia käyttävät eivät osanneet oikein vastata, saattoivat mutista ”tää on hyvää”. Vaikka eihän alkoholia maun takia juoda, pahaltahan se maistuu tottumattoman suuhun, Hokkanen toteaa.
– Pommac maistuu paremmalta kuin samppanja. Tsemppaisin jokaista lopettamaan alkoholin käytön saman tien. Koskaan ei ole liian myöhäistä lopettaa.
Vetovoiman laki johdatti Hokkasen löytämään myös raittiin kumppanin. Hän pitää päihteettömyyttä kuitenkin haastena suhteen löytämisessä.
– On kova juttu mennä tekemään selvin päin tuttavuutta, vaikka olenkin tällainen pohjoispohjalainen suupaltti, sanoo Kuivaniemeltä lähtöisin olevan Hokkanen.
– Olen huomannut, että jotkut alkoholia käyttävät naiset tuntevat minua kohtaan alemmuutta, kokevat, että halveksin heitä, vaikka tämä ei ole totta.
Hokkanen arvostaa kumppaninsa päihteettömyyttä. Nykyaika tuntuu ylipäätään olevan haasteellinen parisuhteen löytämisessä ja solmimisessa.
– Tinder tuntuu olevan ihmissuhteiden pikaruokaa. Ihmiset eivät keskity toisiinsa, vaan koko ajan heitellään uusia verkkoja, löytyisikö joku parempi.
– Yrittäminen ei johda pysyvään tulokseen. Uskon vetovoiman lakiin, Hokkanen pohtii.
Hokkasella oli terveysongelmia ja hän alkoi muuttaa ruokavaliotaan kohti kasvispainotteisuutta vaiheittain.
– Jätin punaisen lihan pois vuonna 2000. Sitten myös kanan ja kalan. Minulla oli ollut pääkipua ja aineenvaihduntaongelmia, mutta kun lopetin lihansyönnin, terveyteni selvästi koheni.
2006 Hokkanen ryhtyi vegaaniksi.
– Kävin äskettäin verikokeessa, ja veriarvoni olivat erittäin hyvät. Olen nykyisin tosi harvoin kipeänä, Hokkanen iloitsee.
Lukuisat aikuiset ikäänkuin jäävät sellaisiksi aikuisiksi, miksi he nuorina aikuisina ovat ryhtyneet. Tämän huomaa muun muassa eläkeläisten alkoholiongelmissa. Kun on nuorina juotu, tapaa jatketaan pakonomaisesti, vaikka elämäntilanteet ja oman kehon kunto muuttuvat.
Hokkanen vaalii henkistä liikkuvuuttaan ja vireyttään, mikä tuottaa myös fyysisesti tervettä elämää.
– Olen todennut raittiuden ja kasvissyönnin voimia, terveyttä ja iloa tuottaviksi asioiksi ja se, mitä voin tehdä muille, on rohkaista ihmisiä. Sanoisin, että totuttujen tapojen sijaan avatkaa omat silmänne ja kelatkaa asioita. Mihin lopulta tarvitsee päihteitä ja onko se todella sen arvoista? Mielestäni ei kyllä ole.
– Olen vastausten etsijä. Niin sanotut suuret kysymykset ovat aina kiinnostaneet minua, Hokkanen kertoo.
Hokkanen harrasti meditaatiota ja se johdattikin hänet kohti raittiutta. Harrastus on nyt jäänyt. Nykyään hän pyrkii lähinnä olemaan tietoinen omista tunteistaan. ”Henkimaailma” kuitenkin kiinnostaa.
– Elämäntyöni on taiteellinen prosessi, jota vien eteenpäin. Silloin, kun palkkatyöltä en ehdi tekemään taiteellista työtä, teen luonnoksia muistiin. Palaan niihin myöhemmin, kun minulla on aikaa, Hokkanen kertoo.
– Sitä niittää, mitä kylvää. Kun raitistuu, huomaa kyllä ne lukuisat positiiviset puolet, jotka raitistuminen tuo mukanaan. Voikin käydä niin, että elämä saa täysin uudenlaisen suunnan – eikä varmasti negatiivisessa muodossa.
Teksti: Tuula-Maria Ahonen Kuva: Jari Peltoranta