Raittiuden Ystävät Ry
[ingressi teksti=”Juha Vuorinen teki elämänmuutoksen, johon osana liittyi alkoholista luopuminen. Jos hän olisi arvannut kuinka helppoa muutos oli toteuttaa ja mitä siitä seuraisi, päätös olisi tehty jo paljon aikaisemmin.”]
Tammikuussa alkoi Juha Vuorisen yhdestoista vuosi ilman alkoholia. Kirjailija tunnetaan muun muassa Juoppohullun päiväkirja -kirjasarjastaan ja saman nimisestä elokuvastaan. Maallikko voisikin äkkiseltään kuvitella, että hänellä on tavalla tai toisella vahva henkilökohtainen suhde alkoholiin. Näin ei kuitenkaan ole. Päätökseen lopettaa ei liity erityistä historiaa tai aatteen paloa.
– Olen yrittänyt itsekin miettiä, oliko lopettamispäätökseni takana vain yksi asia vai rypäle asioita, jotka saivat innostumaan vain alkoholittomista mehuista. Yksi suurimmista syyllisistä nykyiseen onnellisuuteeni oli oma perheeni, mutta tavallaan peilin kautta.
Juha Vuorinen halusi olla sellainen isä, jollaisen olisi halunnut itselleen ja alkoi sitten elää tämän mielikuvan mukaan.
– Minun malli-isäni ei esimerkiksi käytä lainkaan alkoholia, joten se putosi ensimmäisenä pois. Toinen syy oli kyllästyminen elämään, joka ei tuonut mukanaan kuin ainoastaan harmeja ja terveydellisiä riskejä. Se, miksi se tapahtui niin nopeasti ja kivuttomasti on mietityttänyt itseänikin.
– Ehkä se viimeinen pisara oli siinä, että näin vaimossani luovuttamisen merkkejä. En usko, että hän olisi lähtenyt liitostamme, vaan paljon kamalampaa oli nähdä, että hän oli luovuttamassa uskonsa minuun ja mahdollisuuteen, että alkoholi olisi poissa elämästämme, koska se ei siihen minun tavallani käytettynä olisi ikinä tullut sopimaan.
Kirjailija kertoo käyttäneensä alkoholia ”kuuriluontoisesti”.
– Vedin muutaman päivän putken ja sitten olin monta kuukautta nokka raikkaana. Harrastin siis myös silloin paljon liikuntaa, mikä on ehkä ollut myös pelastus, ettei dokaaminen ehtinyt aiheuttaa minulle fyysisiä vammoja, koska olin kuitenkin hyvässä fyysisessä kunnossa. Tosin nyt kymmenen vuotta vanhempana olen paljon paremmassa kunnossa kuin tuolloin, kaikilla elämän osa-alueilla.
– Jos olisin tiennyt, miten paljon elämäni muuttuu, kun otan vastuun elämästäni, enkä enää sinkoile erilaisten viettien perässä, olisin muuttanut sen aiemmin, Vuorinen sanoo.
Mitä Vuorinen sanoisi tänään aikaisemmalle, vielä alkoholia käyttäneelle minälleen.
– Lakkaa pelkäämästä, että sinussa on jokin alkoholistigeeni, ja että tuo ryyppääminen on tatuoitu sinuun. Olet vapaa kuin taivaan lintu päättämään omasta elämästäsi ja sen myötä myös onnellisuudestasi, Vuorinen vastaa.
Vuorisen perhe muutti kesällä 2013 ensin kahdeksi vuodeksi Maltalle ja sieltä Espanjaan, jossa he asuvat nyt kolmatta vuotta.
– Itse asiassa en ole joutunut selittelemään raittiutta Espanjassa, mutta Suomessa aiemmin hyvinkin paljon. Asun alueella, jossa asuu pääasiassa paikallisia, joten täällä ei juurikaan näe juoppoja. Jos niitä on, niin ne ovat ulkomaalaisia. Brittejä ja valitettavasti myös paljon suomalaisia.
– Surkeinta on nähdä sellaisia suomalaisia, jotka alkoholisoituvat vasta muuttaessaan suomalaisten suosimiin lähiöihin, joissa alkoholia on tarjolla joka paikassa, koko ajan, ja puoli-ilmaiseksi. Minua nämä edut eivät ole saaneet edes harkitsemaan helvetin palauttamista elämääni, vaikka se huokeammalla tulisikin.
– Vaimollani ei ole koskaan ollut ongelmia alkoholin kanssa, mutta kannustaakseen minua ja ollakseen esikuvana hän jätti sen vähänkin alkoholin elämästään jo vuosia ennen minua. Nyt ajateltuna siinä on jotain, jossa voidaan puhua täydellisen pyyteettömästä rakkauden ja tuen osoittamisesta.
Mikä ylipäänsä on läheisen mahdollisuus vaikuttaa, kun toinen käyttää liikaa alkoholia?
– Tätä on julmaa sanoa, mutta jos läheinen haluaa oikeasti auttaa juovaa, hänen pitää mittauttaa, mikä juovalle on tärkeintä. Juominen vai lapset, puoliso tai läheiset. Siis suomeksi sanottuna jättää juova oman onnettomuutensa nojaan. Ihminen tekee päivässä jopa
35 000 valintaa. Tuo on vain yksi muiden joukossa. Minä valitsin perhe-elämän.
Syynä Espanjaan muuttamiseen oli ensisijaisesti lasten kielitaitoja kartuttaminen, mutta päätökseen vaikutti myös halu tehdä elämänmuutos.
– Lapset ovat käyneet nyt viisi vuotta kansainvälisiä kouluja ja puhuvat paremmin englantia kuin suomea, valitettavasti. Hiljalleen myös espanjan kieli on alkanut imeytyä perheeseeni, Vuorinen kertoo.
– Toinen syy [muuttoon] oli irtiotto Suomesta. Tein ison elämänmuutoksen 2008, rakensimme talon 2010, tuotin ensimmäisen elokuvani 2011 ja siinä samassa rytäkässä saattohoidin äitini seuraavalle etapille, tehtailin kirjoja ja radiosarjoja, joten kevättalvella 2013 tajusin, että nyt jos koskaan on aika puhaltaa peli poikki tai joku muu puhaltaa sen. Olemme edelleen reissulla, jonka piti kestää vuoden, maksimissaan kaksi.
– Kesällä 2018 tulee kymmenes ja näillä näkymin viimeinen hyväntekeväisyyspokkarini Buenos días kirvesvartta, joka on siitä erityinen kirja, että sillä juhlistetaan 100 vuotta täyttävää sotilaskotitoimintaa. Lahjoitan yhdessä Veikkauksen ja Sanoman kanssa jokaiselle vuonna 2018 palvelukseen astuvalle varusmiehelle tuon kirjan.
– Olen tehnyt myös ison päätöksen, eli pannen pitkään jatkuneen kolumnistin urani ainakin toistaiseksi telakalle, koska halusin vapauttaa aikaa romaanin kirjoittamiseen. Seuraava varsinainen romaanini on mustaa huumoria sisältävä dekkari nimeltään Kuka viritti Ansan? Se on viides osa DikDek-sarjaani ja toivon mukaan ilmestyy keväällä 2019.
Entä puhuuko Vuorinen itsestään raittiina, absolutistina vai mitä ilmaisua hän käyttää?
– Sanon, etten käytä alkoholia. Minulla on raitistuneita ystäviä, jotka mielellään käyttävät jompaakumpaa tai raitistunut alkoholisti -nimikettä. Olen ehkä vain yksinkertainen, mutta osaan ainoastaan olla heidän puolestaan onnellinen, jos he ovat onnellisia uudessa elämässään. Kutsuvatpa sitten itseään miksi tahansa, kirjailija summaa.