Raittiuden Ystävät Ry
[ingressi teksti=”Viime vuosisadan alun raittiusnainen Hilma Räsäselle oli päihteiden käytön vähentämisen lisäksi tärkeää myös edistää parempia elinoloja naisille sekä naisten suurempaa osallistumista yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen.”]
Suomen ensimmäisen yksikamarisen eduskunnan 19 naiskansanedustajasta oli opettajia peräti kahdeksan; nimenomaan opettajat olivat suomalaisten perheiden parhaita asiantuntijoita. Kansakouluopettaja Hilma Räsänen oli työssään törmännyt maaseudun köyhien perheiden ahdinkoon.
Kuopiossa syntynyt ja Sortavalan seminaarin käynyt Hilma Räsänen oli kolmeenkymmeneen ikävuoteen mennessä ehtinyt toimia opettajana Sippolassa, Kuopion maalaiskunnassa ja Viipurin maalaiskunnassa. Kansanedustajaksi Hilma Räsänen valittiin Viipurin läänin itäisestä vaalipiiristä, Maalaisliiton ainoana naisedustajana. Työnsä ohessa oli Hilma Räsänen toiminut Raittiuden Ystävien esitelmöitsijänä. Vaalikiertueellaan hän olikin vakuuttava ja keräsi uusia innokkaita äänestäjiä siirtyessään paikkakunnalta toiselle.
Vaalitaistelussaan 1907 Hilma Räsänen teki kovaa raittiusagitaatiota ja vaati äänestämään täysin raitista ehdokasta. Hilma Räsänen oli ehdoton absolutisti ja vaati sitä myös muilta. Samassa vaalipiirissä teki vaalityötään tohtori Tekla Hultin, joka nuorsuomalaisen puolueen kantaa mukaillen suhtautui kieltolakiin varauksella.
Kun Hilma Räsänen valittiin eduskuntaan, oli valitsematta jäänyt Tekla Hultin kirjoittanut kitkeränä päiväkirjaansa kansakoulunopettajista, ”jotka kyllä pääsevät eduskuntaan, vaikka kukaan ei ole kuullut heistä aikaisemmin yhtään mitään”. Eduskunnassa käytyjen keskustelujen myötä kieltolaki alkoi vähitellen saada kannatusta yli puoluerajojen, poikkeuksena ruotsalaisen kansanpuolue.
Ahkera eduskunta-aloitteiden tekijä Hilma Räsänen toi ensitöikseen puolueensa käsiteltäväksi aloitteen kieltolaista, jonka hän oli laatinut yhteistyössä Raittiuden Ystävien kanssa. Vaikka alkoholin kieltävä laki myöhemmin osoittautui toimimattomaksi, sillä oli 1900-luvun alussa laaja kansan kannatus. Koko Maalaisliiton ryhmä allekirjoitti aloitteen vuonna 1907.
Kuvaavaa silloiselle ilmapiirille oli, että Maalaisliiton miesjäsenistä kukaan ei tukenut Hilma Räsänen aloitetta 20 000 markan lisämäärärahasta Raittiuden Ystäville. Syynä oli, että he kaikki uskoivat vankasti kieltolain läpimenoon, eikä siten raittiusyhdistyksen työtä tarvinnut enempää tukea.
Raittiuslehti eli Raittiuden Ystäväin äänenkantaja kirjoitti 10.7.1908: ”Kaikki puolueet, jotka etsiwät kansan sywien rivien kannatusta, katsoiwat parhaaksi ottaa yleisen kieltolain ohjelmaan. Ainoastaan taantumuksellinen ruotsalainen puolue jätti asian yksityisistä jäsenistään riippuvaiseksi. Eduskunnan 200 jäsenestä jättikin 113 wiime wuoden waltiopäiville esitysehdotuksia yleisestä kieltolaista. Talouswaliokunta, johon nämä esitysehdotukset lykättiin, päätti käsitellä asian Raittiuden Ystäväin walmistaman ja edustaja Hilma Räsäsen jättämän esitysehdotuksen johdolla.”
Keisarillinen majesteetti ei kuitenkaan kieltolakia vahvistanut 1907, kuten ei myöskään samasta asiasta tehtyä uutta lakiehdotusta vuonna 1909. Kaikista ponnisteluista huolimatta alkoholin käytön kieltävä laki saatiin voimaan vasta vuonna 1919, kun Suomi oli jo itsenäistynyt, eikä Venäjän keisari ollut enää torppaamassa aloitetta.
Kieltolain suhteen Hilma Räsänen seurasi ajan henkeä. Joissakin asioissa hän oli kuitenkin jopa reilusti aikaansa edellä. Hän esimerkiksi ehdotti 1908 tupakan myyntikieltoa alle 16-vuotiaille. Yksikään kansanedustaja ei edes kommentoinut ehdotusta. Siitä huolimatta, että silloista – nykypäivän näkökulmasta melko vähäistä – alkoholin käyttöä paheksuttiin voimakkaasti, savuke oli kuitenkin itsestäänselvyys, eikä tupakointia kyseenalaistettu.
Päihdekysymysten lisäksi naisasiat olivat Räsäselle politiikassa tärkeitä. Hän pyrki eduskunnassa parantamaan maaseudun naisten elämänoloja ja vaati muun muassa avioliittolainsäädännön uudistamista.
Vuosina 1907–1911 käytiin viidet eduskuntavaalit. Vuoden 1908 vaaleissa Hilma Räsänen ei enää asettunut ehdolle. Tämän jälkeen hän siirtyi opettajaksi Helsinkiin. Räsänen kirjoitti myös oppikirjoja ja toimi unkarin- ja vironkielisen kirjallisuuden suomentajana. Raittiuden Ystävien kustantamia kirjasia hän kirjoitti nimimerkillä Anja Tuulonen.
Vuosien myötä elämään ilmestyi synkkiä sävyjä. Kuulo heikentyi, jonka vuoksi Hilma joutui eroamaan rakkaasta opettajan työstään. Viimeisinä vuosikymmeninä läheltä seuranneet saivat kukin osansa Hilman pahantuulen puuskista, sillä kuurouden lisäksi terveyttä heikensivät unettomuus ja uupumus. 1930-luvun alussa Hilma Räsänen julkaisi kirjan hermotaudeista omiin kokemuksiinsa ja lukemaansa kirjallisuuteen perustuen. Samalla hän teki tärkeää työtä asenteiden muuttamiseksi myönteisemmäksi mielenterveystyötä kohtaan.
Hilma Räsänen perusti ”suuria vaikeuksia kohdanneille ja kovassa työssä rasittuneille” naisille Uupuvain Apu -nimisen säätiön. Säätiö ylläpiti naisten lepokotia Askolassa. Tarkoituksena oli saattaa levon ja hoidon kautta naiset takaisin työelämään. Hilma Räsänen puuttui omien lapsuusmuistojensa kirvoittamana maaseudun naisten kovaan arkeen. Niin talon palvelijalla, pienviljelijän vaimolla kuin työläiskodin äidillä ei ollut hetken lepoa. Kun miesväki lepäsi, naisväki hoiti kotityöt, kiirehti ruokaa pöytään ja vielä öisin valvoi pienten lasten kanssa. Hilma Räsäsen sydäntä lähinnä oli naisten ja lasten elämän turvaaminen. Tässäkin työssä raittiusaatteen ajaminen oli tavoitteista tärkein.
Hiukan ennen Räsäsen kuolemaa, toimittaja oli kysynyt raittiusnaiselta, mitä hän haluaisi sanoa nykyajan naisille. Vastaus tiivisti Räsäselle tärkeitä teemoja: ”Raittiuden hyväksi olisi työtä tehtävä ja naisten tulisi enemmän osallistua yhteiskunnan asioitten hoitamiseen”.
Teksti: Tuula Vuolle-Selki Kuvat: Museovirasto