Raittiuden Ystävät Ry
[ingressi teksti=”Raittiusaktivisti ja naisasianainen Alli Trygg-Helenius (1852–1926) tunnetaan yhtenä suomalaisen raittiusliikkeen historian merkkihenkilöistä ja suunnannäyttäjistä. Karismaattisena puhujana tunnettu nainen työskenteli väsymättä yhteisen hyvän eteen.”]
Suomalaisen voimanaisen yli satavuotias perintö elää yhä. Vuonna 1890 Alli Tryggin Suomessa Lontoolaisen mallin mukaan alulle panema setlementtiliike toimii tänäkin päivänä parantaen ihmisten elinoloja ja yhteiskuntaa yleensä. Setlementtiliike ja sen myötä perustettu Helsingin Sörnäisten Kansankoti oli kuitenkin vain yksi raittiusaktivistin monista hankkeista.
Alli Trygg-Helenius oli raittiusliikkeessä ja kristillisessä työväenliikkeessä vaikuttaneen Matti Helenius-Seppälän puoliso ja läheinen työtoveri. Molemmat saivat paljon vaikutteita ulkomailta, erityisesti Isosta-Britanniasta ja Yhdysvalloista. Alli Tryggin sydäntä lähinnä oli lasten parissa tehty raittiustyö ja hän perusti 1893 lasten raittiuslehti Koiton.
Toivon Liitto -nimisen raittiusseuran esikuvana oli englantilainen Band of Hope, nuorisolle suunnattua raittiusopetusta organisoinut järjestö. Suomen Opettajain Raittiusliitossa Alli Trygg-Helenius ehdotti kansa- ja oppikoulujen raittiuskirjoituskilpailuja, joita järjestettiin yleisesti aina 1970-luvulle saakka, ja joita järjestetään yhä joissakin kouluissa.
Suomalaisen raittiustyön uranuurtaja Alli Trygg teki koko kaksikymmenvuotisen opettajanuransa työväen asuinalueilla Inkoossa ja Helsingissä. Vilkasta ja eloisaa, riuskasti toimeen tarttuvaa nuorta opettajatarta aikalaiset Cygnaeus ja Topelius kutsuivat Tulitikuksi. Osuvaa sanontaa alkoivat viljellä myöhemmin myös muut ystävät. Pitkänsillan pohjoispuolisen esikaupungin elämä oli kovaa, ja opettaja näki oppilaissaan vanhempien runsaan alkoholinkäytön seuraukset. Hän etsi ratkaisua nais-, raittius- ja valkonauha-aatteesta ja auttoi toimintaa myös taloudellisesti. Kun palkka ei riittänyt menoihin, hän ryhtyi avustamaan muun muassa sanomalehtiä Hufvudstadsbladet, Åbo Underrättelser ja Uusi Suometar toimien ulkomaanmatkoillaan näiden kirjeenvaihtajana.
Alli Trygg haki jatkuvasti virikkeitä ulkomailta. Tammisaaren seminaarista opettajaksi valmistunut Alli Trygg oli ruotsinkielisestä kodista ja saanut koulusivistyksensä ruotsin, ranskan ja saksan kielellä, joten kielimuurit eivät häntä pidätelleet.
Käänteentekeväksi Alli Tryggin koko myöhemmälle elämälle koitui matka Englantiin 1887 ja sieltä edelleen Yhdysvaltoihin, jossa pidettiin ensimmäinen kansainvälinen naisasiakongressi. Hän edusti kongressissa Suomen Naisyhdistystä, jota hän oli myös ollut perustamassa. Matkan jälkeen Helsingin ”Sörkkaan” syntyi työväen keittiö, joka tarjosi hyvää ja edullista ruokaa sekä kotikaljaa, eli ”Allin kaljaa”, ruokajuomana oluen sijasta.
Keittiö ja lukusali sen yhteydessä olivat ensimmäinen yritys työväen sosiaalisen aseman parantamiseksi Pitkänsillan pohjoispuolella. Vuonna 1890 perustetussa Kansankodissa kokoontuivat muun muassa monet ammattiyhdistykset, laulukuorot, raittiusyhdistykset sekä voimistelu- ja urheiluseurat.
Alli Tryggin vaikutus nuorisoon oli lähes hurmoksellinen. Sitä kuvaa hyvin tamperelaisen Maamme-lehden kuvaus Alli Tryggin vierailusta Kangasalan naisopistolle talvella 1890:
”Kangasalan kansanopistolla oli oikea riemupäivä viime keskiviikkona, kertoo U. S (Uusi Suometar -lehti). Neiti Alli Trygg oli tullut opistoon vierailemaan. Töiden päätyttyä piti hän esitelmän naisten raittiustöistä Ameriikassa. Miellyttävällä, herttaisella esitystavalla innostutti hän niin kuulijakuntansa, jotta eivät tahtoneet häntä pois päästää puhujalavalta. Vilkkaasti, viehättävästi hän kertoi ja hieman puutteellinen suomen taito vain kuvauksen hauskuutta lisäsi. Illaksi toimitti hän kekkerit opistolaisille. Tanssiksi pistivät, piirihyppyjä hypiskelivät ja välillä lauluja heläyttivät. Hauskaa näkyi hyvinkin olevan, vaikka ei kavaljeeria ainoatakaan joukossa ollut. Neiti T. nuorisoa elähyttää osasi. Innostunut naisjoukko hänet lopuksi, eläköön huutojen kaikuessa, tuolilla ilmoille kohotti. Viimeksi veisattiin Maamme-laulu, huudettiin eläköön ja niin oli tämä juhlahetki päättynyt.”
Samassa Kangasalan opiston tilaisuudessa esitelmöi myös pälkäneläisen karvarin ja teurastajan poika Matti Helenius-Seppälä (1870-1920). Kolmetoistalapsinen perhe oli vähävarainen, mutta Matti pääsi lahjakkuutensa ansiosta kymmenvuotiaana Hämeenlinnan lyseoon, joka 1880 oli maan ainoa suomenkielinen normaalilyseo. Hän oli luokkansa parhaita oppilaita.
Pariskunnan ensitapaamisella Kangasalan opistolla oli kauaskantoiset seuraukset. Tulevilla puolisoilla oli samanlainen elämänkatsomus sekä yhteiset aatteelliset harrastukset. Kertoman mukaan 18 vuotta nuorempi Matti piiritti sinnikkäästi Allia, jolla kosijoita oli riittänyt aiemminkin. Ympäristön ennakkoluuloista huolimatta vilkas ja eloisa helsinkiläisopettaja sekä hämäläisen rauhallinen tutkija-poliitikko täydensivät toisiaan. Ystävyys syveni ja pari vihittiin Turussa 1897. Työlleen omistautuneen parin vihkiminen tapahtui yksinkertaisesti ja koruttomasti. Tämän jälkeen oli kummankin suunnattava esitelmätilaisuuksiinsa.
Itse avioliitto jatkui aina Matti Helenius-Seppälän kuolemaan saakka 1920. Matti Helenius-Seppälä kuoli matkallaan Atlantin valtamerellä, Alli Trygg-Helenius kuusi vuotta myöhemmin Helsingissä. Alli Trygg-Heleniuksen hautajaissaattueen kulkiessa läpi kaupungin kerrotaan kadun varsien olleen täynnä ihmisiä. Niin suuri vaikutus raittiusvaikuttajalla oli työväen sosiaaliseen elämään.
Teksti: Tuula Vuolle-Selki