[ingressi teksti=”Suomalaisitalialaisesta monilahjakkuudesta Manuela Boscosta on moneksi aina huippu-urheilusta erilaisiin taiteen muotoihin. Naisen luovuuden ytimessä on flow-tila eli syvä tekeillä olevaan asiaan uppoutuminen.”]
Helsingin Viiskulmasta saa hakea suuntaa Manuela Boscon studiolle kuljettaessa. Tarkk´ampujankadulla sisäpihalla hyllyä piristää pieni My Little Pony. Punaista itämaista mattoa koristaa maali. Ei ole epäilystäkään mitä täällä tehdään. Tämä on luovan työn tyyssija.
– Maalaan aika pitkälle pastellia ja kontrastina hillitylle ärhäkämpää pinkkiä ja sen eri sävyjä. Kyllä, vaaleanpunainen on hallitseva värini, studion oven avannut Manuela Bosco nauraa.
Kaikkea ei tarvitse osata selittää. Bosco on vähintään yhtä kaunis kuin teoksensa. Hän maalaa abstraktia taidetta. On bambeja ja voimaeläimiä. Sielunkuvia.
Bosco tunnetaan näyttelijanä, puhujana, äitinä, entisenä huippujuoksijana, kirjailijana ja kuvataiteilijana. Miten tämä kaikki multitasking on mahdollista?
Tietenkään kaikkea ei voi, eikä tarvitse tehdä samaan aikaan, mutta Bosco on flow-tilan mestari. Hän on tehnyt aiheesta jopa lopputyön yliopistoon. Taiteilija löytää flown yhtälailla urheilusuorituksesta, kuin näyttelijän tai kuvataitelijan työhön uppoutumisesta. Ympäristö unohtuu ja huomio on täysin käsillä olevassa asiassa.
– Tärkeintä on että menet tilaan, jossa rationaalinen aikakäsitys hukkuu täydellisesti pois. Olet jotenkin läsnä. Teet asiaa konkreettisesti, mutta se tapahtuu sun kautta. Semmoinen fiilis, että todistat sitä mutta samaan aikaan teet. Pystyt olemaan siinä ylhäällä, mutta silti olet täysin siinä sisällä. Olet siinä kokemassa.
Manuela Bosco on aikamoinen rakettispagettipaketti! Italian ja Suomen välillä sukkuloinut huippu-urheilijaperheen taiteilijatytär osaa kertoa läsnäolon ytimekkyydestä, kuin lentäjä taivaansinestä. Bosco tarkoittaa metsää ja Manu, kuten kaverit häntä kutsuvat ei arkaile sanoa, että rakastaa metsää. Puiden lomassa hän kokee voimakkaasti pyhyyden läsnäolon. Nomen est Omen. Luonto; järvet, meri, ja metsät ovat elintärkeitä ja pyhiä.
Luonnossa ihminen usein kokee olevansa yhtä kaikkeudessa, mutta flowssa se saumattoman yhteyden tunne kiteytyy entisestään.
– Esityksen tai kilpailusuorituksen pitää tulla selkäytimestä. On osattava itse mennä sivuun, taiteilija kuvailee.
Tällä hän viittaa siihen, että vaikka asiaa on itse tekemässä, on sitä kuitenkin flown hetkellä samalla kuin sivusta seuraamassa. Hän jatkaa ateljeen leposohvalla istuen:
– Tietty pohjavire on siinä niin voimakas, semmoinen täydellisen tyytyväisyyden, ilon ja saman aikaisesti rauhan kombinaatio. Silti se voi olla villiä ja vahvaa! Jotenkin niin pulppuavaa iloa.
Kun asioiden antaa tapahtua ilman mielen analyyseja, silloin menee tutkitusti info perille soluihin asti.
– Mitä silloin aivoissa juuri tapahtuu? Tutkitun tiedon mukaan ajattelun väliintulo suoritukseen sabotoi useimmiten mahdollisia huippusuorituksia. Sen, mitä tapahtuu pitää antaa virrata, mitä sieltä tuleekaan. Mitä sisältä kumpuava ikinä onkaan. Ne jutut on paitsi potentiaalisia myös potenssiin tuhat, se (flow) on niin voimakas asia.
Urheilu-uran jälkeen Bosco päätyi opiskelemaan Accademia Europea di Arte Drammatican yliopistoon ja paitsi kasvoi ihmisenä, myös vietti vapauttavia vuosia Roomassa. Vapauttavalta Italia tuntui kenties myös siksi, että Suomessa Bosco oli pahimmillaan kokenut vimmaa kontrolloida, rajoittaa ja kritisoida.
Räiskyvien maalien värjäämät tennarit heiluvat, kun Bosco vaihtaa polvea toisen päälle, ja kertoo kuinka me ihmiset olemme liikaa lokeroiden sisällä. Pitäisi siis vain luottaa enemmän elämään. Jos ei ole luottamusta, että elämä kantaa ja vie, on tekemissä pahimman kanssa, nimittäin pelon.
– Pahinta on epävarmuus. Kaikkea pitää Suomessa pelätä. Pelkotilat vaikuttavat hirveästi ihmisen suorituksiin. Sitä on tutkittu paljon. Jännitystä ja yksinäisyyden tunnetta kilpailutilanteissa. Pelko voi alkaa hallita, ellet ole treenannut sitä. Emotionaalinen vakaus vaikuttaa paljon. Eri tunteilla on ihan eri vibat, taiteilija kuvaa.
Entinen aitajuoksija tietää, että jos epävarmuus dominoi, ei pysty juoksemaan yhtä nopeasti. Selkäytimestä tuleva tieto ei toimi kuten sen pitäisi.
Sama pätee ihmissuhteissa, jos turvallinen olo puuttuu. Pelko johtaa ajatukset kehään, josta on vaikea päästä pois! Urheilussa esimerkiksi rentoudessa ja hyvässä joukkuehengessä ovat ruotsalaiset perinteisesti olleet suomalaisia etevämpiä. Kun pettymys yllättää, se ei tunnu niin pahalta, jos sen voi kohdata yhdessä.
Bosco myös tietää, mistä puhuu. Ensimmäinen menestyskirja Ylitys kertoo muun muassa siitä, millaiseksi elämä voi nuorella muodostua liian kovien paineiden alla.
– Usein epävarmuutta Suomessa lääkitään alkoholilla. Pahimmillaan päihteet alkavat korvata meidän vapautta! Paradoksaalisesti kyllä, kun sitä siis alkoholilla ja päihteillä juuri tavoitellaan.
Boscon mielestä päihteet tukkivat pahimmillaan itsetuntemusta. Ne, kuten myös valehtelu, ovat hänestä flown vastakohtia. Tosin hyvässä flowssa kaikki epäoleellinen häviää, tai ainakin väistyy sivuun.
Oman juttunsa löytäneestä Boscosta on onnekasta, jos löytyy ympäriltä ihmisiä, jotka pystyvät tukemaan toisen kehitystä – viisaudella ja herkkyydellä. Hän kiteyttää:
– Se voisi olla jo yksistään innostavaa, jos ajattelee, mitä kaikkea mä voisin!
Roomassa muun muassa tämä alkoi Boscon kohdalla tulla todeksi. Hän muistuttaa jokaisen etapin elämässä johdattavan seuraavaan. Jos kaikkea kokemaansa voisi ja kykenisi tietoisesti hyödyntämään, olisi se erityisen hienoa ja hedelmällistä! Toisinaan oivallukset ja elämän yksityiskohtien ymmärtäminen vievät aikaa. Joskus yllättyy, kun huomaa kuinka jokin aiemmin tapahtunut teko tai asia onkin ollut hyvin tärkeä. On palkitsevaa, kun asiat loksahtelevat paikoilleen.
Bosco uskoo vahvasti, että jokaisessa on jotain tärkeää ja ehtymätöntä. Jotain, joka voi kasvaa, ja josta voi kasvaa. Hänestä meidän pitäisikin kääntää huomiota enemmän sisimpäämme. Taiteilija rohkaisee etsimään tärkeimpiä asioita sisältään tai vähintään kuulostelemaan kuka tai mikä on minun moottorini. Kuka tai mikä puhuu minussa vahvinta kieltä? Niin tai näin, liian äkkiä ei kannata tehdä ratkaisuja. Kellon tulisi olla palvelija sen sijaan, että olemme kellojemme orjia. Aikataulussa pysyminen ei ole etelänmausteilla varustetusta Boscosta niin tärkeää. Jotkut asiat saavat tapahtua hitaasti.
– Mestariksisi kehittyminen vie aikaa. Kaikissa meissä on siemenet sellaiseen, mikä tuottaa kanssamatkustajille hyvää.
Siihen on hyvä tähdätä!
Juttu on osa artikkeleiden sarjaa, jossa eri ihmiset kertovat hetkessä elämisestä ja flow-tilasta. Lisää Manuela Boscon töitä löytyy hänen kotisivultaan.
Teksti ja valokuvat: Saska Aaltonen