[ingressi teksti=”Riku Eskelinen on aina ollut raitis. Hän on kuitenkin saanut nähdä alkoholin varjopuolet suorastaan kohtuuttoman säännöllisesti päivittäisessä elämässään. Suomen Luonnonsuojeluliiton ekoenergia-ohjelmapäällikkönä toimiva mies uskoo kuitenkin, että alkoholin suosio tulee vielä romahtamaan myös Suomessa. “]
– Olen riittävän hullu, että osaan pitää hauskaa ilman alkoholiakin, Eskelinen summaat syitä päihteettömyyteensä.
– Meitä oli alle 20-kymppisenä porukka, jossa kaikki olimme raittiita.
Sittemmin Eskelinen omista valinnoistaan huolimatta joutui kohtaamaan paljon muuta kuin raittiutta omassa arjessaan.
– Helsingin Töölön asunnossani naapurin paha päihdeongelma oli koko rapun ongelma, hän kertoo.
– Jouduin elämään hälytystila päällä, kun naapurista kuului pahoinpitelyn ääniä. Pitääkö mennä väliin, uskaltaako, pitääkö soittaa poliisi?
Seuraava koti aviopuolison kanssa oli Herttoniemen rannassa nuorille suunnattu vuokra-asunto.
– Öinen humalainen meteli oli normaali osa asumista. Meitä vastapäätä asunut mies pahoinpiteli usein vaimoaan humalapäissään. Kerran tämä tapahtui vasten ulko-oveamme. Kuului kauhea tömäys, ja menimme katsomaan, Eskelinen muistelee.
– Otimme naapurin vaimon sitten meille turvaan. Käytävässä näkyi aina silloin tällöin verta. Aloimme lapsiperheiden kesken kokoontua ja yrittää vaikuttaa asioihin, mutta lopulta kyllästyimme. Juhlijat lupailivat yörauhaa, mutta alkoholia käytettäessä kontrolli ei vain pidä. Monet lapsiperheet muuttivat pois, ja mekin muutimme, kun vauva syntyi.
Paikka ei tuntunut turvalliselta lapsen kasvulle, ja perhe muutti Helsingin Itä-Pasilaan. Uusi asuinalue vaikutti alkuun rauhan tyyssijalta.
– Näytti siltä, että oli vain alkoholin käyttäjien kaaren loppupää, vanhoja rauhallisia puliukkoja, jotka kokoontuivat ulkona. Kunnes sitten eräänä iltana pihallamme oli neljä ambulanssia ja viisi poliisiautoa. Naapurirapun asukkaat kertoivat, että heidän rapussaan oli juhlittu kaksi viikkoa. Juhlinnan loppuhuipennuksena yksi asukas puukotettiin kuoliaaksi ja toinen puukotettu oli kuollut sairaalassa, järkyttynyt perheenisä kertoo.
Korostuneen alkoholimyönteinen ilmapiiri on syytä kyseenalaistaa
Enää Eskelinen ei suunnittele muuttoa. Seuraavassa paikassahan ongelma voisi olla taas seinänaapurissa!
Tarinan äärellä on pakko miettiä: Missä tässä yhteiskunnassa oikein mennään ja mitä pitäisi tehdä?
– Yhteiskunnassamme on merkittävä määrä nuoria, joiden elämään alkoholi ja huumeet kuuluvat edelleen vahvasti, Eskelinen pohtii.
Hänen mielestään Suomessa vallitsee hyvin alkoholimyönteinen ilmapiiri.
– Työpaikka kuin työpaikka, humalainen toilailu on aina ”hauska” asia, hän toteaa.
– Yhteiskunnallinen ilmapiiri suosii ja tukee alkoholin käyttämistä. Jostakin syystä tämä tuntuu olevan syvässä suomalaisissa arvoissa. Näitä arvoja olisi hyvä pohtia ja kyseenalaistaa.
Miksi sitten haittoja tuntuu olevan niin vaikea ottaa vakavasti? Eivätkö itsekin ainakin jossain määrin juovat päättäjät näe rehellisesti alkoholin varjopuolia?
Usein, kun asia koskee itseä, siinä ei haluta nähdä väärää. Kytkeekö siis oma alkoholin käyttö päälle torjunnan ja puolustusmekanismin, siitä huolimatta, että kyseisen päihteen yhteiskunnassa aiheuttamat ongelmat ovat tiedossa?
Vähemmän käyttävän mukavuuden ja turvallisuuden tarpeista kiinni pitävillä on kova tarve pitää lujasti kiinni myös alkoholimyönteisestä asenteesta. Kuinka tähän ihmisten tiukasti linnoitettuun psyykkiseen tilaan voisi syntyä aukko päihdeaineen kyseenalaistaville ajatuksille?
Eskelinen esittää pohdintaan rohkean kysymyksen: Olisiko Suomi parempi paikka ilman alkoholia?
– Jos vastaus kysymykseen on ”kyllä”, niin se on syytä lausua ääneen. Alkoholipolitiikasta puuttuu pitkän tähtäimen tavoite. Jos yhdessä oltaisiin sitä mieltä, että maailma olisi parempi paikka ilman alkoholia, olisi helppo alkaa pohtia yhteisesti niitä reittejä, joilla tähän tavoitteeseen voitaisiin jonakin päivänä päästä.
Eskelisen mukaan olisi syytä ottaa mallia tupakkapolitiikasta, jossa on onnistuttu muuttamaan asenteita.
– Joskus tupakanpoltto oli ”cool”, nykyisin se on saanut yleisen julkisen tuomion, Eskelinen muistuttaa.
– En ole mikään rajoittamisen ystävä, mutta joissakin asioissa rajoittamistakin tarvitaan. Päihdepolitiikassa rajoittaminen on paikallaan. Alkoholihaitat on syytä ottaa vakavasti.
Teksti ja kuva: Tuula-Maria Ahonen