[ingressi=”Suomen kostea historia on myytti.”]
(Tämä juttu liittyy Turmiolan Tommista kertovaan artikkeliin.)
Suomalaisteen puhutaan usein viinaan menevänä kansana, joka on aina huumannut itseään alkoholilla. Epäilemättä alkoholia on täällä aina jossain määrin käytetty, mutta käsitys on kuitenkin suurelta osin myytti.
Turmiolan Tommin julkaisemisen ajalta ei ole tilastoja alkoholin käytöstä, mutta suuntaa näyttävät 1933 kieltolain päätymisen jälkeen saadut tilastot. Suomessa juotiin 1930-luvulta aina 1960-luvulle asti vain alle kolmannes nykyisestä. Myös suhtautuminen alkoholiin oli eri kuin nykypäivänä: Prosenttijuomat kuuluivat vain harvoihin erityistilaisuuksiin. Arki-iltana keskiolutpullon korkkaaminen olisi ollut tavallisten ihmisten mielestä aidosti paheksuttavaa.
Ajat ja asenteet kuitenkin muuttuivat. Turmiolan Tommin tarinan valistava vaikutus hiipui viimeistään reilu vuosisata sen julkaisun jälkeen. 1969 keskiolut tuotiin ruokakauppoihin, alkoholi arkipäiväistyi ja suomalaisten juoma määrä nousi muutamassa vuodessa kaksinkertaiseksi. Myös alkoholihaitat hyppäsivät jyrkästi ylöspäin.
Onnistuiko Suomen historian kenties tunnetuin valistuskampanja Turmiolan Tommi tavoitteessaan?
Suoranaisesta epäonnistumisesta tuskin voi puhua, mutta mitä mahtaisivat ajatella raittiusliikkeen historialliset voimahahmot kuten J.W. Snellman, Sakari Topelius ja Elias Lönnrot, jos he kulkisivat vaikkapa nykyisen Helsingin kaduilla perjantai-iltana?
Lue Turmiolan Tommin tarina täältä.
Teksti: Janne Valkeapää