Raitis

Raittiuden Ystävät Ry

[ingressi teksti=”Vielä viime vuosisadan alussa huoli viinan kiroista kalvoi päättäjiä ankarasti, olkoonkin, että juominen oli nyky-mittapuulla hillittyä. Ratkaisu oli täyskielto. Jonna Pulkkisen kirja Kieltolaki kertoo historiasta mukaansa tempaavalla tavalla.”]

Kieltolaki on mainio kuvaus Suomen alkoholipolitiikasta aina 1500-luvulta lähtien.Mausteena kirjalle on sille nimenkin antanut Kieltolaki ja siihen liittyvät sadat aikansa mediasta poimitut värikkäät tositapahtumat. Kirjan aihe eli alkoholipolitiikka on ajankohtainen myös nyt, kun uuden alkoholilain valmistelu on loppusuoralla.

Vuonna 1709 kuningas Kaarle XII oli jo määrännyt kieltolain, muun muassa siksi, että oli itse kännipäissään ratsastanut puolialastomana ympäri Tukholmaa. Suurempi syy lienee ollut kuitenkin valtion kassan kartuttaminen Suuren Pohjan sodan aikana ottamalla paloviinan tuotanto valtiolle.

Laki kumottiin jo seuravana vuonna ruttoepidemian iskiessä maahan. Viinaa nimittäin tarvittiin sen ajan tietojen mukaan taudin hoitoon.

Vuonna 1800 kuningas Kustaa IV Adolf sitoi viinanpolton maanomistukseen ja vasta 1868 valtio otti viinanpolton itselleen. Syyt olivat toisaalta kansanterveydellisiä, mutta merkittävin syy oli luultavasti alkoholista saadut verotulot.

Toisin kuin nykyään, sen ajan yhteiskunnassa alkoholin tuotanto saattoi olla valtiolle jopa taloudellisesti kannattavaa, sillä alkoholihaitat maksoivat juojat itse, eikä yhteiskunnan sosiaalisektori, kuten nykyään.

Vuonna 1919 alkaneesta kieltolaista oli päätetty jo 12 vuotta aikaisemmin Suomen suuriruhtinaskunnan eduskunnassa, mutta senaatti vastusti päätöstä. Muiden muassa senaattori K.J. Ståhlberg erosi senaatista kieltolain hyväksymisen takia. Senaattoreista osalla oli itsellään omistuksia alkoholiteollisuudessa.

Asia ei edennyt keisarille ja vasta vallankumouksen jälkeen Kerenskin hallitus vahvisti lain 1917. Vuosien 1919–1932 kieltolaki osoittautui lopulta kaikkien osapuolien mielestä epäonnistuneeksi.

Kieltolain valvominen oli osin varsin hurjaa puuhaa. Seuraava ote on kirjasta löytyvä kuvaus aikansa virkavallan toiminnasta:

”Joillakin paikkakunnilla, ja erityisesti maaseudulla, suojeluskuntalaiset alkoivat valvoa kieltolakia ja hävittää salapolttimoita. Poliisit saivat usein apua suojeluskuntalaisilta, jotka kulkivat näissä tehtävissä aseistettuina.

Erään tulitaistelun jälkeen jouduttiin tilanteeseen, josta raportoitiin paikkakunnan lehdessä seuraavasti: Myöhemmin yöllä kulki paikan ohi vielä kaksi hevoskuormaa. Poliisi epäili näissäkin kuljetettavan spriitä, mutta kun poliisilla enempää kuin suojeluskuntalaisillakaan ei enää ollut patruunoita, pääsivät ne pakoon.”

Tässä on kirja, jonka jokaisen päihdeasioista kiinnostuneen lääkärin ja erityisesti uudesta alkoholilaista päättävän kansanedustajan olisi hyvä lukea.

Teksti: Martti Vastamäki

Esitelty teos: Jonna Pulkkinen: Kieltolaki, Minerva Kustannus Oy, Helsinki 2015.