Raitis

Kuva Tukkijoen 1950-luvun raittiustoiminnasta, jossa myös harrastajateatteri kukoisti.
Kuva Tukkijoen 1950-luvun raittiustoiminnasta, jossa myös harrastajateatteri kukoisti.

[ingressi teksti=”Raittiuden Ystävät ry oli yksi Suomen Harrastajateatteriliiton perustajajäseniä vuonna 1948, mutta yhdistyksen parissa näyteltiin jo paljon aikaisemmin. Viime vuosisadan alussa raittiustoimintaan kuului koko kylän illanviettoja, joissa laulettiin, tanssittiin ja esitettiin näytelmiä.”]

Tarkastelen asiaa etenkin oman yhdistykseni, Iisalmen Raittiusseura Sarastuksen, kautta.
Laidinmäen kylälle perustettiin koulu vuonna 1905, ja se aloitti toimintansa maalaistalon tuvassa. Samassa tuvassa perustettiin jo seuraavana vuonna opettaja Juho Petäjäniemen aloitteesta Raittiusseura Sarastus, joka alkoi toimia innokkaasti.

Raittiustoiminnan juliste vuodelta 1906
Raittiustoiminnan juliste vuodelta 1906

Iltamia ja näytelmäesityksiä pidettiin jo samana syksynä. Jopa kaksi 3-osaista näytelmää saatettiin esittää samassa tilaisuudessa. Paikkana toimi maalaistalon tupa, jossa pidettiin myös kansakoulua. Tilaisuuteen myytiin sekä istuma- että seisomapaikkoja.

Tanssia saattoi sitten olla naapuritalossa ja tietysti eri maksusta. Tavoite oli samalla myös yhteiskunnallinen: kerättiin varoja kirjaston perustamiseen. Innostus oli suuri. Toiminta antoi nimittäin mahdollisuuden tavata toisia nuoria, joita tuona aikana kylällä oli paljon. Lähimpään kaupunkiin, Iisalmeen, oli matkaa noin 15 kilometriä, eikä muuta yhteyttä ollut kuin hevos- tai jalkakyyti.

Näytelmätoiminta jatkui vilkkaana seuraavina vuosikymmeninä. Pian löytyi omalta kylältä taitava ohjaaja Heikki Paltemaa, joka harjoitutti monet näytelmät aina 1960-luvulle saakka. Tutuiksi tulivat mm. Pohjalaisia, Tukkijoella, Murtovarkaus, Anna-Liisa, Opri ja Oleksi, Roinilan talossa ja Särkelä itte. Muutamia esitettiin uudestaan eri vuosikymmenillä ja eri kokoonpanoilla. Kylältä löytyi hyviä ja jopa laulutaitoisia innokkaita näyttelijöitä. Naapurikylilläkin vierailtiin aluksi hevospelillä ja myöhemmin paikallisen kauppiaan avolavakuorma-autolla.

Raittiustoimintaa 1907Näytelmillä, iltamilla ja arpajaisilla hankittiin rahaa myös oman talon saamiseksi ja ensimmäinen talo, Mäkitupa, valmistui vuonna 1924. Se kuitenkin paloi jo 1928. Toinen talo valmistui 1930 ja siinä toimitaan edelleen. Tähän saakka näyttelijät olivat olleet enimmäkseen aikuisia, mutta 1960-luvulla alkoi Sarastuksessa lasten ja nuorten näytelmätoiminta.
Raittiuden Ystävät sai oman näytelmäohjaajan, Aake Pitkosen, joka toimi tässä tehtävässä eläkkeelle jäämiseensä asti eli noin kolmenkymmenen vuoden ajan.

Näytelmäohjaajan toimialueena oli koko maa, ja tutuiksi tulivat niin Varsinais-Suomen, Uudenmaan, Pohjanmaan kuin Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan raittiuspiiritkin. Ohjaaja Pitkonen aloitti harjoitukset, antoi ohjeita ja kävi myöhemmin vielä saattamassa näytelmän esityskuntoon.

Maaseudun muuttuminen on tosiasia ja entiset vahvat toiminta-alueet – maaseutukylät – ovat menettäneet asukkaitaan ja osittain autioituneet. Kyläläiset ovat iäkkäitä.
Kokonaisuudessaan Raittiuden Ystävät ry:n näytelmätoiminta on hiipunut, vaikka sitä vielä satunnaisesti onkin joillain paikkakunnilla. Raittiuden Ystävät siirtyikin nyt Suomen Harrastajateatteriliiton täysjäsenestä yhteisöjäseneksi.

(Kirjoitus on laadittu Suomen Harrastajateatteriliiton pyynnöstä ja julkaistu Repliikki-lehden numerossa 1/2016.)

Teksti: Marja-Leena Kettunen