Raittiuden Ystävät Ry
Loukkaantumisia, väärin ymmärryksiä, niskojen nakkelua. Kun koemme loukkaavaa vuorovaikutusta tai huomaamattamme loukkaamme muita, se vetää mielen matalaksi. Mutta miten voisimme itse vaikuttaa päivittäisen vuorovaikutuksemme laatuun?
Esittelen tässä jutussa sinulle, hyvä lukija, kolme positiivisen vuorovaikutuksen periaatetta, jotka olen itse asiaa pohdittuani kehittänyt omaksi avukseni. Nämä periaatteet olen kirjoittanut kolmelle kortille. Ehkä niistä on apua myös sinulle.
Ensimmäisessä kortissa lukee ”Kysy kunnioittavasti”. Elämme kilpailuyhteiskunnassa, jossa olemme oppineet korostamaan omaa pärjävyyttämme ja pätemistämme. Niinpä normaaliseurustelussakin saatamme huomaamattamme kertoa vain itsestämme, emmekä huomaa, että myös kaverillemme kuuluu jotakin. Tai voimme kuvitella, että tiedämme mitä hänelle kuuluu – ”sitä samaa”, tietenkin. Meille itsellemme kuuluu jotain paljon mielenkiintoisempaa.
Ongelmatilanteissa saatamme päätellä kaverin puolesta, miksi hän toimii niin kuin toimii, ja oletamme, että ainoa, oikea ja normaali todellisuus on se, joka on meidän määrittämämme todellisuus. Odotamme toisen ongelmattomasti mukautuvan meidän määrittämäämme todellisuuteen.
Siksi ”Kysy, kunnioittavasti” -kortti. Emme voi tuntea ja tietää toisen ihmisen todellisuutta, ellemme kysy häneltä itseltään. Nerokkainkin päättelymme ja kuvittelumme voi mennä täysin harhaan. Syvälliset ihmismielen asiantuntijat, esimerkiksi maailmankuulu psykiatri Erich Fromm, ovat kauan korostaneet ja korostavat yhä, että toinen ihminen on meille viime kädessä aina arvoitus.
– Vaikka olen elänyt vuosikymmeniä vaimoni kanssa, hän edelleen välillä yllättää minut, toteaa perheterapeutti Pekka Hämäläinen.
Jos haluamme parempaa vuorovaikutusta mihin tahansa ihmissuhteeseen, meidän on pois opittava monista asenteista, jotka estävät meitä tekemästä kysymyksiä toiselle.
Olemme saattaneet oppia, että on epähienoa ja tunkeilevaa kysyä toiselta ihmiseltä jotain henkilökohtaista asiaa. Olen esimerkiksi havainnut, että monet vammautuneet ihmiset kokevat hyvänä sen, että lapset tulevat ihmettelemään esimerkiksi heidän pyörätuoliaan. Aikuisten ”hienotunteinen” vaikeneminen sitä vastoin kasvattaa etäisyyttä ”terveiden” ja ”vammaisten” välille.
Etenkin läheisissä suhteissa, kuten parisuhteessa tai ystävien kesken, on tärkeää tietää miten toinen ajattelee ja asiat kokee. Kun mieltä vaivaavat asiat keskustelee hyvässä hengessä tarpeeksi ajoissa, voidaan purkaa moni ongelmavyyhti, joka kasaantuessaan voisi olla vakavakin ongelma – ja pahimmillaan esimerkiksi syy avioeroon.
”Kysy, kunnioittavasti” -kortti suojelee paitsi läheisiä suhteita, myös suhdetta omaan itseen! On syytä välillä pysähtyä ja kysyä itseltään, mitä minulle oikeasti kuuluu.
On ihmisiä, jotka kysyvät, mitä toiselle kuuluu, mutta eivät malta kuunnella vastausta. Kerrotaan laveasanaisesti omia asioita, sen sijaan, että annettaisiin tilaa toiselle. Joskus puhuja on niin innostunut omasta tarinastaan, ettei hän edes huomaa, kuinka kuulijan suupielet painuvat alaspäin ja katse alkaa harhailla. Aito ihmisten välinen kohtaaminen ei tapahdu.
”Kuuntele kunnioittavasti” -kortti haluaa pysähdyttää ja herättää läsnäoloon, kun kuuntelee toista.
Jos huomaat, että olet mielentilassa, jossa et jaksa kuunnella, älä esitä kysymystä pakonomaisesti. Kerro mieluummin rehellisesti että olet esimerkiksi väsynyt. Tilanne voi muuttua, kun lähdetään vaikkapa yhdessä kävelylle.
Yhteinen tekeminen saattaa yhteiselle aallonpituudelle, raitis ilma kirkastaa ajatuksia, ja yhtäkkiä ilmapiiri voikin muuttua hyväksi vuorovaikutukseksi, jossa molemmilla on tilaa itseilmaisuun.
Yksin pärjäämisen -yhteiskunnassamme kiittäminen on alkanut vähentyä, suorastaan törkeyteen saakka. Olen havainnut tämän työelämässä niin, että kun olen antanut jollekin ideoita, hän ottaa ne käyttöön, kysymättä, kiittämättä ja keräten niistä kaiken kunnian.
Myös aviopuoliso saattaa kehua puolisolta saamaansa ideaa ystäville omana ideanaan, sen sijaan, että antaisi kunnian sille, jolle se kuuluu. Niin kiitoksen kipeitä saatamme olla.
Tervehdyttävä liike on siis kiirehtiä kiittämään toista siitä, mitä häneltä saa. Näin itsellekin kirkastuu, mitä oikeastaan on tapahtunut. Ja jos aikoo viedä toisen ideaa eteenpäin, seuraavaksi käteen on syytä ottaa ”Kysy ketterästi” -kortti.
Sydämestä tuleva kiittäminen tuottaa yllättävän paljon hyvää mieltä, ja kauniin kiitoksen voi muistaa vielä vuosienkin päästä.
Yksin pärjäämisen ilmapiirissä kiittäminen voi joskus tuntua vaikealta. Kiittäessäänhän myöntää, ettei olekaan täysin yksin pärjännyt, vaan on saanut apua muilta.
Ehkä aito kiittämisen taidon voisi löytää myös itsetutkiskelun kautta – kohdaten ensin ne tunteet, jotka estävät aidon sydämestä tulevan kiittämisen. Kun puron virran edestä poistaa padon, puro jatkaa raikasta solisevaa virtaamistaan. Luonnollisesti.
Teksti ja kuvat: Tuula-Maria Ahonen