Raittiuden Ystävät Ry
[ingressi teksti=”Lakiuudistus, jota tutkijat suosittelevat alkoholihaittojen vähentämiseksi, on alkoholialan mukaan ”tehotonta holhousta”. Juomista hillitsevää lakiuudistusta tukeva tutkimustulos nimetään ”kiistanalaiseksi”. Alkoholiteollisuus pyrkii lobbauskoneistollaan vääristämään poliittista keskustelua oman etunsa nimissä.”]
Sosiaali- ja terveysministeriössä on parhaillaan valmisteilla alkoholilain kokonaisuudistus, jonka tarkoituksena on uudistaa nykyinen vuodelta 1995 oleva alkoholilaki vastaamaan tämän päivän tarpeita. Uudesta alkoholilaista käydyssä keskustelussa on väläytelty ravintoloiden anniskelulupien helpottamista, kauppojen alkoholin myyntiaikojen vapauttamisesta ja vasta säädettyjen mainontarajoitusten poistamisesta.
Toisaalta on toivottu myös julkijuopottelun rajoittamista ja mainonnan täyskieltoa.
Alkoholielinkeinon näkökulma on usein julkisessa keskustelussa voimakkaammin esillä, ja rajoituksia kannattaviin kansanterveystoimijoihin ja asiantuntijoihin liitetään ilonpilaajan ja holhoavan kukkahattutädin mielikuva. Näitä mielikuvia alkoholialan lobbaus ruokkii ja käyttää estotta hyväkseen.
Raittiuden Ystävien tulisikin kaikkien näiden tunnepitoisten mielikuvien ja harhakäsitysten keskellä pyrkiä palauttamaan ihmisten mieliin miksi alkoholipoliittisia rajoituksia tosiasiassa tarvitaan. Suomessa kärsityt alkoholihaitat ovat taloudellisesti mitattuna miljardiluokkaa ja eikä korkea alkoholin kulutuksen taso millään tavoin lisää yhteiskunnan hyvinvointia.
Tutkimusta kulutusta hillitsevän alkoholipolitiikan tueksi on saatavilla koko ajan enemmän, mutta tehokkaasti haittoja vähentäviä päätöksiä ei ole saatu aikaan, sillä elinkeinointressit ovat saaneet alkoholipoliittisessa päätöksenteossa huomattavan suuren painoarvon.
[nosto leveys=”200″ teksti=”Alkoholin kokonaiskulutuksen lasku on kuitenkin alkoholielinkeinolle punainen vaate.”]Alkoholin kokonaiskulutuksen vähentäminen on tutkitusti tehokkain tapa ehkäistä ja vähentää haittoja. Tehokkaimmat keinot kokonaiskulutuksen laskemiseksi ovat alkoholin saatavuuden ja mainonnan rajoittaminen sekä hinnan nosto.
Alkoholin kokonaiskulutuksen lasku on kuitenkin alkoholielinkeinolle punainen vaate, joten se on valmis tekemään kaikkensa korkean kulutuksen säilyttämiseksi. Alkoholiteollisuuden tehtävähän on tuottaa liiketoiminnallaan voittoa, minkä vuoksi kaikki sitä vaikeuttavat rajoitukset ovat sille epämieluisia.
Monet alkoholitutkijat ja terveystoimijat ovat osoittaneet huolensa alkoholiteollisuuden kasvaneesta vaikutusvallasta ja huomauttaneet, että alkoholipoliittisessa päätöksenteossa on viimeisen kymmenen vuoden aikana painotettu elinkeinointressejä yli kansanterveysintressien.
Suomalaisen alkoholipolitiikan historian voi katsoa olleen vapautuksen historiaa, jossa pohjoismaisen alkoholipolitiikan kulmakivinä pidettyjä asioita, kuten alkoholikaupan yksityisten voitonintressien rajoittamista, alkoholin fyysisen ja taloudellisen saatavuuden rajoittamista sekä korkeaa verotusta on vähitellen lievennetty.
Alkoholiteollisuuden vaikutusvalta kasvaa tutkimusten mukaan sitä mukaa, kun politiikka vapautuu. Suomessa etenkin panimoalan poliittinen vaikutusvalta on huomattava, mihin on osasyynä panimoteollisuuden omistussuhteiden keskittyminen muutamien globaalien suuryritysten käsiin. Suurimmat suomalaiset panimot ovat kansainvälisiä markkinoita hallitsevien panimojättien omistuksessa. Omistuksen keskittyminen moninkertaistaa panimoalan vaikutusmahdollisuudet ja -resurssit.
[nosto leveys=”180″ teksti=”Panimoala vastustaa kaikkia tutkimusten mukaan tehokkaimpia keinoja vähentää alkoholihaittoja.”]Alkoholiteollisuus panostaa huomattavia määriä rahaa lobbaamiseen. Lobbauksessa käytetään ympäri maailman samoja keinoja ja argumentteja pyrittäessä vaikuttamaan alkoholipoliittiseen päätöksentekoon ja julkiseen mielipiteeseen. Panimoala vastustaa kaikkia tutkimusten mukaan tehokkaimpia keinoja vähentää alkoholihaittoja. Teollisuuden toimijat levittävät systemaattisesti omaa viestiään, jota tutkimusnäyttö ei tue.
Teollisuuden viestissä luodaan käsitystä, jossa alkoholiongelmat aiheutuvat vain muutamille harvoille alkoholisteille, eivät ”tavallisille kohtuukäyttäjille”. Viesti on houkutteleva, sillä se tarjoaa päättäjälle tai kansalaiselle mahdollisuuden kokea, ettei oma alkoholinkäyttö ole ongelma, vaan ongelman luo jokin pieni ryhmä, jossain toisaalla. Näin ollen tavallisiin kansalaisiin kohdistuvat rajoitukset ovat vain tarpeetonta kiusan tekoa ja holhousta, joista he joutuvat kärsimään muutaman ”alkoholin väärinkäyttäjän” takia.
Mielikuva on kuitenkin valheellinen. Todellisuudessa suurin osa Suomenkin miljardeissa euroissa mitattavista vuosittaisista alkoholihaitoista aiheutuu niin sanotuille kohtuukäyttäjille eli tavallisille ihmisille. Ainoa tehokas tapa vähentää haittoja on juuri suuren enemmistön juomisensa vähentäminen.
Panimoalan edustajien tarjoama ratkaisu on kuitenkin toinen. Heidän tarinastaan seuraava luonnollinen päätelmä on, ettei mitään suuren enemmistön juomiseen vaikuttavia uudistuksia tulisi tehdä, vaan voimavarat tulisi käyttää valistukseen. Valistus on toki kannatettavaa, mutta tutkimusten valossa se on ilman muita toimia auttamatta tehoton keino vähentää alkoholihaittoja.
Alkoholiteollisuus on kunnostautunut myös järjestämällä omia valistus- ja vastuullisuuskampanjoita, joiden vastuullisuuden voi tosin katsoa olevan hyvin näennäistä. Korostamalla vastuullisuuttaan teollisuus ostaa itselleen luotettavan yhteiskunnallisen toimijan statuksen ja paikkoja päätöksentekopöydissä.
Keskeinen osa alkoholiteollisuuden vaikuttamisstrategiaa on myös päätöksenteon tukena käytetyn tieteellisen tutkimustiedon kyseenalaistaminen. Klassinen keino on syyttää tutkimusta näytön puutteesta ja vaatia loputtomasti lisää tutkimuksia ennen kuin mitään voidaan päättää.
[nosto leveys=”180″ teksti=”Teollisuus viittaa myös mielellään vallitsevan tutkimustiedon kanssa ristiriidassa oleviin tutkimuksiinsa”]Teollisuus viittaa myös mielellään vallitsevan tutkimustiedon kanssa ristiriidassa oleviin tutkimuksiinsa, joiden mukaan esimerkiksi mainonnalla ei ole vaikutusta kulutukseen – näin siitä huolimatta, että kansanvälinen tutkijayhteisö on usein kritisoinut teollisuuden esittämien tutkimuksen tekotavan luotettavuutta.
Alkoholilain kokonaisuudistuksen yhteydessä on odotettavissa, että teollisuus vaatii myös alkoholiveron alennuksia ja vastustaa erilaisin verukkein äänekkäästi yrityksiä korottaa veroja.
Alkoholin myyntihinnalla on tutkitusti suora yhteys myyntimääriin ja kokonaiskulutukseen ja näin myös teollisuuden tuloihin. Tämä nähtiin ikävällä tavalla, kun 2004 tehtyjen veronalennusten myötä suomalaisten alkoholinkulutus lähti nousuun ja samalla myös alkoholikuolemat lisääntyivät merkittävästi.
Nuorten lisääntynyt raittius on teollisuuden näkökulmasta uhka, sillä nuoret ovat teollisuudelle tärkeä kohderyhmä ja tulevaisuuden alkoholin kuluttajina. Teollisuus vastustaa voimakkaasti muun muassa alkoholimainonnan rajoituksia, sillä mainonta lisää tutkitusti tehokkaimmin juuri nuorten juomista.
Julkista keskustelua seuratessa olisikin hyvä osata tunnistaa kaikkien kansalaisten yksilönvapautta, suomalaisia työpaikkoja ja kohtuukäyttöä puolustavien sekä holhousta vastustavien argumenttien takana vaikuttavat taloudelliset intressit.
Alkoholipoliittisia vapautuksia vaativat toimijat vetoavat ”tolkkuun”, mutta eikö tolkullista olisi juuri pohjata alkoholilainsäädäntö tutkimustietoon, koko maan taloudelliseen etuun sekä terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseen, alkoholialan myyntivoiton sijaan?
Teksti: Emilia Laine Kuvitus ja kuva: Janne Valkeapää