Raittiuden Ystävät Ry
Pitää pärjätä. Täytyy olla hyvä. Ei saisi epäonnistua. Mutta kaikki tuntevat epäonnistuvansa joskus. Itsemyötätunto on ominaisuus, jota tarvitaan erityisesti vaikeina hetkinä, kertoo työterveyspsykologi Ronnie Grandell tuoreessa kirjassaan Itsemyötätunto.
– Itsemyötätunto tarkoittaa sitä, että suhtautuu itseensä ystävällisesti ja sydämellisesti. Toisin sanoen, kohtelee itseään kuin hyvää ystävää. Useimmat meistä suhtautuvat muihin myötätuntoisemmin kuin itseensä, Grandell kertoo.
Asenteemme itseä kohtaan voi olla usein erityisen syyttävä juuri silloin, kun myötätuntoista suhtautumista kaivattaisiin eniten. Kun työtaakka kerääntyy ja deadline lähestyy, herää syyttävä ääni mielessä. Kun emme pysty parhaaseen mahdolliseen suoritukseen tai teemme virheen, vaativan painostavat tuntemukset yltyvät sisällä.
Vastaavassa tilanteessa olevaa ystävää saattaisimme lohduttaa ja pyrkiä lievittämään hänen stressiään, mutta miksi sitten suhtaudumme itseemme usein täysin päinvastoin?
Grandell selittää kirjassaan, että esteenä suhteutua itseensä rakentavan myötätuntoisesti on usein erityisesti pelko.
– Tyypillisin pelko itsemyötätuntoon liittyen on, että sen myötä tulee laiskaksi, eikä enää vaadi itseltään mitään, Grandell kertoo.
Ja pelon ympärillä on joukko muita tuntemuksia: syyllisyyttä, liiallista vastuuntuntoa, huonommuuden tunteita. Saatamme jopa kokea, että arvomme ihmisenä riippuu siitä miten hyvin suoriudumme jossakin tehtävässä.
– Tutkimustulokset itsemyötätuntoisista ihmisistä kuitenkin osoittavat, että he asettavat itselleen aivan yhtä vaativia tavoitteita kuin vähemmän myötätuntoiset, työpsykologi Grandell selittää.
– Ero on siinä, että itsemyötätuntoiset ihmiset eivät järkyty samalla tavalla epäonnistuessaan. Tämän lisää vastuunkantokykyä, koska on helpompi tarkastella omia virheitään, jos tietää, ettei muserru itsekritiikin tai häpeän tunteen alle, vaan vain oppii virheestä.
Voiko itsemyötätuntoa kehittää? Kyllä voi.
– Itsemyötätunto koostuu kahdesta tekijästä: oman kärsimyksen huomaamisesta ja taitavasta itsensä auttamisesta näinä hetkinä, Grandell opastaa.
[nosto teksti=”Kärsimys täytyy ensin huomata.” tyyli=”1″]Kärsimys täytyy ensin huomata. Emmekö siis aina tunnista omia tuntemuksiamme? Psykologin mukaan asia on juuri näin. Meillä saattaa olla suorituspainetta tai ahdistusta, mutta emme välttämättä ole siitä täysin tietoisia. Ensimmäinen askel itsemyötätuntoon on siis pysähtyminen, itsensä kohtaaminen ja omien tunteiden rehellinen myöntäminen.
– Moni huomaa itsemyötätunnon vaativan rohkeutta. Tällä tarkoitan rohkeutta kohdata ja tuntea oma pahoinvointinsa, sen sijaan että pakenisi tai torjuisi pahoinvointia esimerkiksi alkoholilla, ruoalla, nettisurffailulla tai jollain toisella keinolla. On vaikeaa mennä omien epämiellyttävien ajatusten ja tunteiden ääreen, työterveyspsykologi Grandell kertoo.
Jos siis olemme tunteistamme tietoisia, voimme lievittää niitä tietoisesti. Mutta jos emme ole, pyrimme lievittämään niitä tiedostamattomasti. Ja ikävä kyllä, jälkimmäinen tapa ei aidosti ratkaise mitään, vaan saattaa jopa aiheuttaa runsaasti lisää ongelmia.
Esimerkiksi alkoholia käytetään tiedostamattomasti stressin pakokeinona. Se on kuitenkin fyysistä riippuvuutta aiheuttava päihdeaine, jonka säännöllinen käyttö heikentää kykyä palautua stressistä ja tuntea positiivisia tunteita.
(Jatkuu seuraavalla sivulla…)