Raittiuden Ystävät Ry
Mistä syntyy sisäinen palo, joka saa ihmisen puurtamaan itseään säästämättä tärkeäksi katsomansa asian eteen? Haastattelimme Raittiuden Ystävien puheenjohtaja Martti Vastamäkeä sekä toiminnanjohtaja ja raitis.fi-lehden päätoimittaja Marko Kailasmaata. Heitä yhdistää paitsi työskentely samalle järjestölle, myös vankkumaton usko asiaansa.
Martti Vastamäki ja Marko Kailasmaa, miten ja miksi teistä on tullut raittiita?
Vastamäki: Kotonani ei käytetty alkoholia paitsi kahdesti vuodessa, jos ”vanhan gängin” juhannus- tai uudenvuodenaattokokous osui meille. En nähnyt koskaan vanhempiani humalassa. Koulussa Turmiolan Tommin tarina teki vahvan vaikutuksen. 11-vuotiaana päätin, että en ota koskaan alkoholia. Päätös on pitänyt. Noin 30 vuotta myöhemmin tulin tietoiseksi siitä, että valinta oli varmaankin viisas, kun sain ensi kertaa kuulla, että kaikki miehet äitini puolelta olivat olleet alkoholisteja.
Kailasmaa: Syitä on moniakin, mutta tärkein niistä on raittius itsessään – ei se miltä ongelmilta raittiina ollessan välttyy – vaan ennen kaikkea raittius elämäntapana, valinnanvapautena ja arvona. Minulle raittius ei tyhjene terveyteen tai edes päihteettömyyteen, vaan se on paljon laajempi asia. Raittiudelle ei ole suomenkielessä riittävää synonyymia ja siksi raittiudesta tulee puhua raittiutena.
Mitä kaikkea raittius teille merkitsee, miten määrittelisitte raittiuden?
Vastamäki: Raittius on terve elämäntapa, jossa ei ole sijaa päihteille.
Kailasmaa: Selvänä olemisen nautinto ja kirkas ajatuksen juoksu ovat parhaimpia palkintoja. Se ei kuitenkaan tyhjene niihinkään. Raittius ei vähennä tai ota pois mitään tai mistään, vaan ainoastaan antaa, rakentaa ja vahvistaa. Raittius ei syrji tai tuomitse ketään. Jos päihteiden käyttäjät kokevat toisin, he oikeastaan tuomitsevat itse oman käyttönsä ja sitten heijastavat sen niihin, jotka eivät käytä.
Miksi olette valinneet raittiuden myös työnne kohteeksi?
Vastamäki: Olen ollut koko ikäni raittiustyössä mukana. Kun olen nähnyt ja hoitanut aivan liian monia alkoholin takia vammautuneita tai kuolleita kansalaisia kirurgin työssäni, on ollut itsestään selvää jatkaa raittiusliikkeen parissa toimimista.
Kailasmaa: Raittius on minulle kutsumus ja rakastamisen arvoinen asia. Raittiudella on jokaiselle jotain annettavaa. Sen kertovat keho, mieli ja ympäristömme, kun elämme raittiina. Tätä haluan edistää – niidenkin parissa, jotka pilkkaavat raittiutta tänään, sillä raitistuttuaan juuri monesta heistä on tullut ympäristönsä kannustavimpia raittiuden puolestapuhujia. Uskon vakaasti, että raittius on yksi välttämättömistä ja kauaskantoisimmista ratkaisuista, jonka kansamme voi tehdä.
Oletteko kohdanneet ympäristön painostusta, ihmettelyä tai paheksuntaa raittiuden vuoksi? Jos, miten vastasitte siihen?
Vastamäki: Yliopisto-opintojen alkuvuosina lääketieteellisessä tiedekunnassa oli monta kertaa tilanteita, joissa selvät tai valmiiksi vähän juopuneet halusivat tarjota minullekin. Jatkossa kaikki sitten ovat jo tienneetkin, että kuulun siihen 10 prosentin vähemmistöön. Kysyttäessä vastasin yleensä, että olen tehnyt henkilökohtaisen päätöksen, jossa pysyn.
Kailasmaa: Todella vähän. Olen saanut aina elää kannustavassa ympäristössä ja tehdä omia vahvoja valintojani. Olen kokenut tärkeäksi ottaa omat päätökset oikeilla hetkillä puheeksi ja jäädä pois tilanteista, joissa tiedän olevan alkoholin tai muiden päihteiden käyttöä. Jos raittiutta piilottelee säilyttääkseen sosiaalisen maineen tai jopa ystävät, pettää itseään ja muita.
Raittiudesta kysyttäessä on erinomainen tilaisuus kertoa sen merkityksestä. Saan samassa tilanteessa kertoa olevani tasapainoinen ja luontevaan vuorovaikutukseen kykenevä sosiaalinen ihminen ilman päihteitä, vedota ihmiskunnan luonnolliseen ravintoon ilman myrkkyjä tai maailmanlaajuisiin tilastoihin ihmiskunnan päihteettömyydestä, joskus saatan jopa yllättää väitteellä, että yhteiskuntamme päihdekeskeisyydestä huolimatta ihmiskunta kasvaa kohti älykkyyttä ja päihteettömyyttä ja haluan olla tämän kehityksen edistysaskel, enkä sen jarru.
(Jatkuu seuraavalla sivulla…)