Raittiuden Ystävät Ry
Asiantuntijanäkökulma
Helsingin Sanomissa julkaistiin 5.7. laaja kirjoitus alkoholismista. Siinä väitettiin, että Suomessa alkoholismin hoidossa ei riittävästi kannusteta kohtuukäyttöön vaan tarjotaan vain täysraittiutta. Suomalaisina päihdelääkäreinä näkemyksemme on täysin päinvastainen.
Suomessa yritetään aivan liian paljon ja aivan liian pitkään opetella kohtuukäyttöä – silloinkin, kun onnistumismahdollisuudet ovat olemattomat. Potilaita neuvotaan vähentämään juomista – ei lopettamaan juominen. Kirjoituksessa oltiin kyllä aivan oikeassa siinä, että potilaat itse ovat yleensä huomattavasti motivoituneempia vähentämään kuin lopettamaan.
Lääkäreinä olemme kuitenkin sitä mieltä, että velvollisuutemme on aina hoitaa potilaita parhain käytettävissä olevin keinoin. On pyrittävä parhaimpaan mahdolliseen päämäärään.
Jos on olemassa mahdollisuus toipua sairaudesta kokonaan, ei pidä tyytyä vain oireiden lievittämiseen. Ei silloinkaan, kun potilas itse ei tätä ymmärrä tai halua. Potilaan terveydelle vaarallisia näkemyksiä ei saa vahvistaa, vaan lääkäri on velvollinen kyseenalaistamaan ne.
HS:n kirjoituksessa annettiin myös huono kuva vertaistukiryhmistä ja kaikista 12 askeleen ohjelmaan perustuvista hoitomuodoista.
Itse olemme tottuneet suosittelemaan juuri näitä hoitomuotoja kaikille päihdepotilaillemme. Kuten melkein kaikilla lääkkeettömillä hoidoilla, tieteellinen näyttö on toki vaatimatonta, mutta käytännön kokemuksesta tiedämme, että nämä hoidot toimivat siitä huolimatta erittäin hyvin.
Potilaat harvoin innostuvat näistä hoitomuodoista. He etsivät aluksi helpompia ja miellyttävämpiä ratkaisuja. Katsomme kuitenkin, ettei lääkärin pidä sortua sellaiseen hoitopopulismiin, jossa luvataan “hyviä tuloksia vähällä vaivalla ilman, että tarvitsee luopua mistään”.
Kuten edesmennyt kirjailija Kari Kontio juovana alkoholistina rehellisesti kirjoitti (Nyt-liite 39/1996): “AA:ssa ei ole mitään muuta hyvää, kuin että se toimii.” Merkillepantavaa onkin, että kohtuukäyttöön tähtäävä lääkehoito opiaattiantagonisteilla kuulostaa teoriassa hyvältä, mutta ei toimi käytännössä.
Vertaistukeen ja 12 askeleen ohjelmaan perustuva hoito sen sijaan kuulostaa teoriassa huonolta mutta toimii erittäin hyvin käytännössä. Nämä hoitomuodot eivät ole kuitenkaan toistensa kilpailijoita. Kaikki alkoholinkäytön vähentämiseen tähtäävät keinot ovat kannatettavia silloin, kun käyttö ei ole vielä kehittynyt riippuvuusoireyhtymäksi.
Riippuvuuden hoidossa sen sijaan lopettaminen – kokonaan ja pysyvästi – on aina järkevin vaihtoehto.
Antti Loimalahti, Kaisa Roiha ja Matti Rossi
Kirjoittajat ovat päihdelääkäreitä. Teksti on julkaistu 9.7.2015 Helsingin Sanomien mielipideosastolla ja 27.7.2015 Iisalmen Sanomissa