Raittiuden Ystävät Ry
Uusi päihderiippuvaisten etujärjestö vaatii voimakasta muutosta Suomen päihdehoitojärjestelmään.
Suomen Päihderiippuvaiset ry on 21.3.2015 perustettu päihderiippuvaisten etujärjestö, jonka jäseniä ovat päihderiippuvuuden läpi käyneet, päihderiippuvaiset, heidän läheisensä ja terveydenhoitoalan ammattilaiset.
Järjestön puheenjohtajan Tarja Orteen mukaan järjestön ensisijainen tavoite on juurruttaa Suomeen ymmärrys siitä, että päihderiippuvuus on luonteeltaan hermosolutason krooninen aivosairaus. Sairaus on primaarinen, parantumaton ja hoitamattomana kuolemaan johtava. Sairauden eteneminen on kuitenkin mahdollista pysäyttää oikeanlaisella hoidolla. [nosto teksti=”Päihderiippuvuus on luonteeltaan hermosolutason krooninen aivosairaus.” style=”width:200px;”]
– Me päihderiippuvaisten etua ajavat haluamme tuoda voimakkaasti esille, että päihderiippuvuutta ei voi eikä saa hoitaa sosiaalisena tai mielenterveyden ongelmana. Haluamme etujärjestönä haastaa nykyiset tuloksettomat hoitotavat, jotka ovat kymmeniä vuosia vain pitkittäneet päihderiippuvaisten ja heidän läheistensä kärsimyksiä, hän painottaa.
Orre lisää, että Suomen Päihderiippuvaiset ry on perustanut ammatillisen työryhmän linjaamaan sairauskäsitykseen perustuvan toipumiskeskeisen hoidon laatukriteerit ja nämä linjaukset tulevat kyseenalaistamaan nykyiset Käypä hoito -suositukset.
– Toivomme yhteiskuntamme kuuntelevan vakavammin niitä tahoja, jotka saavat hyviä hoitotuloksia, ja että avoimemmalla yhteistyöllä voisimme luoda toimivan päihdehoitojärjestelmän Suomeen. Tämän hetkinen hoitojärjestelmä on käytännössä toimimaton ja siihen uppoaa tuloksettomana miljoonia euroja, hän huomauttaa.
Suomen Päihderiippuvaiset ry:n varapuheenjohtaja, Reeta Kroner antaa päihderiippuvuudelle kokemuksen kasvot ja kertoo avoimesti, kuinka hän itse sairastui päihderiippuvuuteen opiskellessaan USA:ssa. [nosto teksti=”Minua yritettiin ihan aidosti auttaa, mutta ymmärrys sairaudesta puuttui.”]
– Hakiessani apua Suomessa vuonna 2013 sain etupäässä katkaisuhoitoa ja minulle tarjottiin erilaisia lääkkeitä. Koska riippuvuus on aivokemiallinen sairaus, jäin koukkuun myös minulle määrättyihin lääkkeisiin, mikä ylläpiti edelleen sairauttani. Monissa hoitopaikoissa minua yritettiin ihan aidosti auttaa, mutta ymmärrys sairaudesta puuttui ja siksi tilanne vain paheni entisestään. Joka kerta, kun menin uuteen hoitopaikkaan upposin samalla yhä syvemmälle riippuvuuteen, Kroner kertoo.
– Päihderiippuvuuteni eteni todella nopeasti ja olin yhden ainoan vuoden aikana menettänyt lähes kaiken. Taustaani tarkastelemalla näkyy hyvin se, että kyseessä on sairaus eikä vain opittu tapa. Yleisellä tasolla, vaikkapa kasvatuksesta, ei ole löydetty mitään yhteistä tekijää, joka yksioikoisesti johtaisi päihderiippuvuuteen. Perheessäni tai kaveripiirissäni ei juuri käytetty alkoholia enkä ennen sairastumistani ollut erityisen kiinnostunut päihteiden käytöstä. Olin suhteellisen kiltti, menestynyt ja kunnianhimoinen opiskelija, jolla sattui olemaan korkea geneettinen alttius sairastua päihderiippuvuuteen, ihan niin kuin joillakin on alttius sairastua diabetekseen, hän tiivistää.
Kroner huomauttaa, että Suomessa puhutaan edelleen virheellisesti alkoholismista, sekakäytöstä ja narkomaniasta erillisinä asioina, vaikka kyse on Maailman terveysjärjestön jo 1950-luvulla luokittelemasta samasta hermosolutason sairaudesta.
– Kemialliseen riippuvuuteen sairastunut henkilö menettää kykynsä kontrolloida päihteiden käyttöään, ja kun tällaiselle henkilölle määrätään keskushermostoon vaikuttavia lääkkeitä, riippuvuus vain siirretään toiseen aineeseen. Me päihderiippuvaiset ajamme takaa hoitomuotoa, jossa ainoa toimiva hoito on täysraittius, hän painottaa.
Kroner selventää, että tällä hetkellä päihdehoidossa lasketaan alas lääkityksiä ja eri päihteiden käyttöä hitaasti, jopa vuosia, vaikka ne voidaan todellisuudessa ajaa alas muutamassa viikossa. Suomalaisessa hoitomuodossa pahennetaan tilannetta koko ajan sillä, että toipilaalle syötetään uusia päihdyttäviä lääkkeitä samaan aikaan kun yritetään ajaa alas riippuvuutta muihin aineisiin.
– Suuri ongelma on siinä, että avohoidossa olevat päihderiippuvaiset käyttävät korvaavia lääkkeitä päihteiden ohella, jolloin riippuvuus vain tuplaantuu. Esimerkkinä tästä ovat narkomaanit, jotka hoidon aikana hakevat epätoivoisesti apua katkaisuhoidosta, koska oheiskäyttävät huumeiden lisäksi hoidoksi määrättyä subutexia avohoidossa. Ainoat tahot, jotka hyötyvät tästä hoitomuodosta ovat lääketehtaat. Tämän hetkinen hoitojärjestelmä ei kerta kaikkiaan toimi, Reeta Kroner painottaa turhautuneena nykyiseen päihdepalvelujärjestelmään.
Suomen Päihdehuoltolain (41/1986) mukaan jokaisen kunnan tehtävänä on järjestää päihdeongelmaisen ja hänen omaisensa riittävä ja asiallinen hoito. Tämä ei kuitenkaan toteudu riittävästi sairastuneen eikä hänen läheistensä kohdalla. Joissakin kunnissa ja kaupungeissa hoitoa saa suhteellisen asiallisesti, mutta taloudellisista syistä monien kuntien asukkaat ovat hyvin epätasa-arvoisessa asemassa hoidon saamisen suhteen. [nosto teksti=”Päihderiippuvaisten lapset jäävät usein vaille asiantuntevaa hoitoa.”]
Päihderiippuvuudesta puhuttaessa ei maassamme juurikaan keskitytä läheisten hoitoon, vaikka hekin joutuvat kantamaan pysyvästi seurauksia omaisensa päihderiippuvuudesta. Suomen Päihderiippuvaisten puheenjohtaja Orre huomauttaa, että suomalaisessa päihdehoidossa läheiset jäävät kantamaan valtavan vastuun päihderiippuvuuteen sairastuneen tukemisesta ja arjen asioiden pyörittämisestä ja saattavat sairastua samaan aikaan myös itse. Päihderiippuvaisten lapset jäävät usein vaille asiantuntevaa hoitoa ja vastuu siirtyy yleisesti muihin palveluihin ja lastensuojeluun.
– Riippuvuuteen sairastuneiden läheisille tulee tarjota asiantuntevaa apua mahdollisimman pian ennen vakavia jälkiseurauksia, hän tiivistää.
Käypä hoito -suositukset, joita Suomessa seurataan, määrittelevät hyvän päihdehoitosuhteen koostuvan kokonaisvaltaisesta lääkehoidosta ja psykososiaalisista hoidoista, joissa otetaan huomioon myös päihderiippuvaisen lähipiiri. Näin ei kuitenkaan käytännössä kuitenkaan tapahdu. Ongelmia lisää epätasa-arvoisen hoidon saamisen suhteen myös erilaiset hoitomenetelmät, joita käytetään eri riippuvuuksissa.[nosto teksti=”Suomen päihdehoidossa keskitytään liikaa oireisiin eikä itse sairauden hoitamiseen.” style=”width:200px;”]
Päihderiippuvaiset ry:n varapuheenjohtaja Kroner kertoo käyneensä läpi lukemattomia kertoja perinteiset päihdepalvelut ja sai lopulta avun Minnesota-mallisesta hoidosta, jossa korostetaan heti alusta saakka vertaistukea, täysraittiutta ja läheisten mukaan ottamista.
– Suomen päihdehoidossa keskitytään liikaa oireisiin eikä itse sairauden hoitamiseen. Masennuksen hoitaminen, työpaikan hankkiminen tai uuden harrastuksen aloittaminen eivät paranna päihderiippuvuutta. Mielestäni päihdehoidossa on aika muuttaa hoitomallia niin, että asiat sanotaan suoraan ja turha holhoaminen lopetetaan. On mahdoton ajatus, että päihderiippuvainen voisi esimerkiksi käyttää kohtuudella alkoholia, sillä voin kokemuksesta sanoa, että ainoa toimiva hoito on vain ja ainoastaan täysraittius, Kroner kertoo.
Teksti ja kuva: Minna Korva-Perämäki