Raittiuden Ystävät Ry
Suomessa yhden hengen asuntokunnissa asuu yli miljoona ihmistä. Mutta läheskään kaikki perheettömät aivät halua asua yksin. Erilaiset solut, kommuunit ja yhteisöt antavat mahdollisuuden sosiaalisempaan asumiseen, ja joskus yhteisen kodin asukkaat ovat kuin perhettä.
Olen asunut aiemmin kahdessa kommuunissa, joissa kummassakin kanssa-asukkaat olivat tärkeä osa arkeani. Menen nyt vierailemaan toisessa näistä yhteisasunnoista. Kyseessä on Helsingissä sijaitseva omakotitalo.
”Hei, otatko teetä?” Minut ottaa vastaan Johanna, joka on asunut talossa kesän alusta lähtien. Muut kolme asukasta eivät sillä hetkellä ole kotona. ”Olemme kaikki olleet hirveän kiireisiä koko syksyn. Mutta kyllä aina iltaisin on kotona joku, jonka kanssa voi kerrata päivän tapahtumia tai jutella muista asioista,” Johanna kuvailee arkea. Itsekin muistan miten tärkeää oli saada jakaa ajatukset ja tapahtumat muiden kanssa. Kynnys kämppisten kanssa juttelemiseen on alhainen, kun ei tarvitse soittaa ja sopia tapaamista eikä lähteä ulos.”
”Asuin aiemmin yksin Keravalla. Silloin saattoi vapaapäivinä käydä niin, etten tavannut ketään koko päivänä. En jaksanut lähteä ulos eivätkä ystävätkään jaksaneet tehdä matkaa Keravalle asti”,Johanna muistelee.
Taustalla jaetut arvot
Usein yhdessä asuminen vaatii osittain samankaltaista maailmankatsomusta, jotta yhteisistä asioista sopiminen onnistuu. Arjessa tehdään paljon pieniä ja suurempia arvoihin perustuvia valintoja. ”Meitä varmasti yhdistää maailmanparantaminen ja samantapainen globaali ajattelu. Lisäksi opiskelemme kaikki samassa tiedekunnassa, joten voimme jutella ammatillisista asioista”, Johanna pohtii. Kaikkein arkisimmissa asioissa arvot näkyvät, kun tehdään yhteisiä hankintoja. Taloon ostettavat pesuaineet ovat aina mahdollisimman ekologisia, ja suurin osa ruuasta on luomua ja reilua kauppaa,vaikka ruoka tarvikkeet ovatkin pääasiallisesti henkilökohtaisia. Sähkössä koitetaan säästää, vaikka omakotitalo sitä paljon syökin. On myös organisoitu oma komposti pihan nurkkaan.
”Olen todella innostunut siitä, että täällä on kasvimaa. Ostimme kaikki yhdessä siemeniä kesän alussa, vaikka olenkin itse suurimmaksi osaksi hoitanut sitä. Sieltä saatiin salaattia, porkkanoita, perunaa, basilikaa ja rucolaa. Ja lisäksi puutarhasta saa omenoita, vadelmia ja viinimarjoja. Tällaista ei oikein voi olla jos asuu yksin, tai puutarha pitäisi vuokrata erikseen.” Puutarha tarjoaa hyvän tilan juhlille kesäkaudella. Yleensä ruoka ja yhteinen ruoanlaitto, kuten grillaus, ovat tärkeässä roolissa. Juhlat suunnitellaan yhdessä. ”Ja kyllä muut voivat osallistua silloinkin, kun jollain on omia vieraita kylässä vaikka laittamassa ruokaa. Meillä myös kunnioitetaan rauhaa aika paljon, eli ei tuoda mitään yllätysvieraita iltaisin tai öisin.”
Keskinäinen kunnioitus ja yhdessä tekeminen tekevät yhteisasumisesta läheistä ja virkistävää. Aina ei kuitenkaan tarvitse olla sosiaalinen tai aktiivinen. ”Voi olla omassa rauhassa omassa huoneessa, emme juurikaan mene toistemme huoneisiin. Keittiö on sitä yhteistä aluetta. Ja sielläkin voi olla rauhassa ja yksin, kannattaa vain opetella sanomaan muille, milloin ei kaipaa juttuseuraa”, Johanna toteaa.
Yhteiselossa oppii ottamaan muut huomioon
Kaikilla ihmisillä on tiettyjä pinttyneitä tapoja, jotka saattavat vaatia sekä itseltä että muilta sopeutumista. Yleisin ongelmia aiheuttava asia on siivous ja siisteys, sillä niihin suhtautuminen vaihtelee paljon – eikä se ole varsinaisesti sidonnaista arvoihin, ikään tai muihin ennalta arvattaviin seikkoihin.
”Kokoonnumme välillä puhumaan kotitöiden jakamisesta. Olemme organisoineet niitä siivous- ja tiskivuoroilla. Kodinhoidossa kaikilla on omat tapansa. Joku voi olla siistimpi ja toinen ei, pitää löytää kompromisseja. Kaiken voi ratkaista juttelemalla. Väkisinkin joutuu opettelemaan sosiaalisia taitoja!”
Johanna on ennenkin asunut yhteisasunnoissa. Hänestä tuntuu luonnolliselta, että elämässä on paljon ihmiskontakteja. Kämppisten kanssa on yhteisiä harrastuksia, mutta toisaalta painetta osallistumiseen ei ole.”Täällä tunnen aina olevani kotona. Tuntuu myös turvalliselta. Vaikka usein tulee oltua yksinkin, niin silti tietää, että talossa asuu myös muita ja iltaisin on seuraa. Ja on mukavampi tehdä asioita kun tietää, että niistä on iloa muillekin kuin itselle.”
Kun lähden takaisin keskustaan, tulee nopeasti ikävä kommuunin rauhaa, visiitti oli kuin pieni hengähdystauko. Varmasti vastoin monen käsityksiä voi nuorten yhteisasuminen olla tavoiltaan hyvin terveellistä ja ajoittain seesteistä.
Maailman tapa
Erilaiset yhteisöllisen asumisenmuodot ovat etenkin kolmannen maailman maissa huomattavasti Suomea yleisempiä. Kulttuuri vaikuttaa asumismuotoon, sillä kaikki eivät jaa suomalaisen vahvaa tarvetta yksityisyyteen. Etenkin kehittyvistä maista tulevat saattavat kokea suomalaisen yksin asumisen jopa ahdistavana.