Raittiuden Ystävät Ry
Jos ei juo, ei saa seuraa. Jopa keskustelun avaaminen on vaikeaa. On normaalia tai jopa ihailtavaa olla umpihumalassa ja kadottaa itsekontrolli. Tällaisen kuvan suomalaiset välittävät Suomeen muualta tulleille. Inna Latiseva, Jonathan Clements ja Tim Dieltiens pohtivat, miksi.
Tervetuloa Suomeen.
Inna Latiseva kohtasi Suomeen tullessaan sulkeutuneita ihmisiä, jotka eivät osanneet jutella ja tutustua. Sosiaalisuuden puutteesta aiheutuvaa masennusta lääkittiin alkoholilla.
Jonathan Clementsille suomalaisten juominen muistutti joko alkoholismia tai alkoholismista toipumista. Juomme kaiken tai emme mitään.
Tim Dieltiens hämmentyi suomalaisten umpihumalaisille osoittaman ymmärtäväisyyden määrästä. Hänestä on outoa, että umpihumalaiset autetaan kotiin, vaikka heillä ei olisi ulkona mitään vaaraa. – Eksyminen yöksi mukavan viileässä säässä toisi varmasti hieman järkeä päähän!
Maahanmuuttajat kertovat alkoholiin suhtautumisen olevan toisenlainen heidän synnyinmaissaan, Iso-Britanniassa, Belgiassa ja Venäjällä.
Latiseva kertoo Suomessa alkaneesta alkoholiongelmastaan: – En saanut tukea lääkäriltä. Hän sanoi että älä ole huolissasi, juo vaan, koska olin joskus kaksi viikkoa juomatta vaikka olisinkin sitten seuraavat kaksi viikkoa juonut tosi paljon. Luulen että muissa maissa lääkäri ottaisi ongelman vakavasti!
Perimmäisiä syitä etsimässä
Alkujaan leningradilainen Inna Latiseva muutti kuudentoista Suomessa asumansa vuoden jälkeen poikansa kanssa Espanjaan. Nyt hän nauttii Katalonian keväisestä lämmöstä ja Suomen jälkeen myös siitä, etteivät espanjalaiset kehtaa liikkua ulkona änkyräkännissä.
Latisevan sai muuttamaan pois Suomesta hänen kohtaamansa ennakkoluulot venäläisiä kohtaan ja yksinäisyys. Ennen muuttoa ne saivat hänet masentumaan. Apua ongelmiin etsittiin pullosta – kuten niin moni muukin Suomessa. – Venäjällä, jos jollakin on alkoholiongelma, hän menettää pian työnsä. Varmasti moni juo liikaa Venäjällä, mutta se ei ole julkista, Latiseva kuvailee maiden eroja. Suomessa sen sijaan runsastakaan alkoholin käyttöä ei hänen mukaansa nähdä ongelmana vaan jopa normaalina käytöksenä ja itsestään selvyytenä.
Hänestä sosiaaliset esteet ovat täällä alkoholiongelman alkuperäinen syy. Ihmiset eivät tiedä miten jutella, eivätkä uskalla lähestyä toisiaan. Latisevan englantia suomalaisille opettanut ystävä huomasi opettavansa kielikoulussaan pikemminkin mitä on small talk.
– Ensimmäinen askel olisi tulla ongelmasta tietoiseksi, mutta nyt asian esiin ottaminen saa suomalaisissa aikaan puolustusreaktioita. Se kertoo häpeästä. Häpeä on kuitenkin syvällä, sitä ei haluta kohdata. Ehkä siksi halutaan uskoa, että käytös on normaalia. Halutaan uskoa, että on normaalia juoda liikaa, sillä niinhän ”kaikki muutkin” tekevät.
Latiseva kirjoitti Suomen kokemuksistaan kirjan Ryssänä Suomessa – Vieras väärästä maasta.
Keskenkasvuinen alkoholikulttuuri
Kirjailija, historioitsija ja kääntäjä Jonathan Clements luuli tulevansa Suomeen vain puhumaan faneille kirjoistaan, mutta päätyikin naimisiin suomettaren kanssa. Jyväskylään muutettuaan Clements on joutunut miettimään syvällisesti alkoholia. Vaikka alkoholi on vahvasti läsnä sekä suomalaisessa että brittiläisessä yhteiskunnassa, Clementsin mielestä tapa, jolla alkoholia käytetään, on maissamme erilainen.
– Suomalainen juomakulttuuri näyttää kannustavan ihmisiä ohittamaan juomiseen liittyvät rajoitukset mitä omituisimmin keinoin. Ne näyttävät brittiläisissä silmissä kumman keskenkasvuisilta.
Clements luettelee havaitsemiaan merkillisiä keinoja: Juodaan pohjia ennen kuin mennään baariin, järjestetään opiskelijabileitä juomakilpailuilla, ostetaan ”vieraitten kunniaksi” paljon kaljaa ja juodaan se itse, juodaan aina niin paljon että sammutaan. Kieltämättä, kumman keskenkasvuista.
Heitteillejättöä vai kohteliaisuutta?
Tim Dieltiens tapasi Suomeen tullessaan ensimmäistä kertaa ihmisiä, jotka joivat niin paljon kuin pystyivät. Belgiassa on tavallista käydä ottamassa lasillinen tai kaksi työpäivän jälkeen ja jättää juominen siihen.
Varsinainen humaltuminen olisi häpeällistä. Sosiaalinen kontrolli siis toimii Belgiassa pitäen kerralla juodun määrän vähäisenä. – 16-vuotiaatkin saavat Belgiassa juoda. Kun he tekevät niin koulupäivän jälkeen, baarimikot kuitenkin pitävät heitä tarkasti silmällä.
Helsingissä kansainvälisessä lastentarhassa työskentelevää Tim Dieltiensiä jaksaa ällistyttää suomalainen vanhemmuus. Belgiassa ei tulisi kuuloonkaan, että alle 18-vuotiaat jätetään viikonlopuksi yksin kotiin kaljakorien kanssa. – En yritä väittää, etteikö belgialaisilla nuorilla olisi ongelmia alkoholin kanssa, mutta minusta on mukava ajatus, että vastuuntuntoinen aikuinen on aina paikalla valvomassa heitä, jos he juovat.
Dieltiensistä kulttuurimme alkoholiongelmia voisi alkaa ratkoa sosiaalisesti. Suomi voisi olla hänestä toisen näköinen, jos holtitonta juomista ei katsottaisi jatkuvasti läpi sormien, ja jos kaikkea ei loputtomasti ymmärrettäisi. Kaivataan tervettä sosiaalista kontrollia.
– Tietenkin Alko valvoo alkoholin myyntiä, ja jos joku on juonut todella todella liikaa, poliisi vie hänet. Mutta näiden kahden tapahtuman välissä yhteisö ohjaa juomista erittäin vähän. Onko kyse antaa mennä -asenteesta, että pelätään sekaantua toisten ihmisten elämään? Vai pidetäänkö sitä epäkohteliaana, Dieltiens kysyy.