Elämästään nykyään selvinpäin nauttiva kanadalaismuusikko Devin Townsend löytää iloa pienistä asioista. Kolmentoista vuoden putki humalassa ja pilvessä oli tarpeeksi.
Metallimusiikin hulluksi professoriksikin kutsuttu Devin Townsend on muuttunut mies. Poissa on vielä vuoden 2006 Provinssirockissa esiintynyt pöhöttynyt, maanis-depressiivinen ja hermoromahduksen partaalla ollut jatkuvasti pilveä poltellut ja kaljaa lipitellyt hahmo. Tukholmalaisen rockklubin pöytään ennen illan keikkaa haastateltavaksi istahtava muusikko on laihtunut ja näyttää hyvinvoivalta. Puolentoista kuukauden mittainen Euroopan kiertue on puolivälissä. Heti alkuun Townsend kuitenkin pahoittelee, ettei hänen olonsa ole tänään paras mahdollinen, sillä iltapalaksi nautittu thairuoka on laittanut vatsan sekaisin. Ruokamyrkytyksestä huolimatta hän kertoo kuitenkin innostuneena kuulumisistaan.
– Olen ollut selvinpäin nyt noin neljä vuotta. Aiemmin olisin varmasti perunut tämänkin juttutuokion paljon pienemmästäkin syystä kuin vatsavaivojen takia ja jäänyt hotellihuoneeseen polttelemaan pilveä. Tämä kiertue on ollut 20-vuotisen urani parhaita. Niin kornilta kuin se kuulostaakin, niin olen kiitollinen jokaisesta päivästä, jonka saan viettää musiikkia säveltäen tai sitä ihmisille soittaen. Townsend kertoo viimeisen täysin selvinpäin tehdyn levynsä ennen päihteiden käytön lopettamista olleen vuonna 1997 julkaistun Ocean Machinen.
Aineiden vaikutuksen alaisena hän julkaisi kuitenkin kymmenessä vuodessa käsittämättömät 13 levyä. Miten tällainen suoritus on edes mahdollista pysyen järjissään? -Eihän se olekaan, Townsend toteaa ja jatkaa: – Monet kehuvat tuon aikakauden levyjä mestariteoksiksi, mutta niiden teolla oli hintansa. Esimerkiksi vuoden 2005 Alienlevyn aikaan poltin älyttömät määrät pilveä ja tulin täysin vainoharhaiseksi. Tuolta levyltä kyllä kuulee, että sen tekijä oli pää täysin sekaisin.
Saman melodian toistoa
Monet päihderiippuvaiset joutuvat käymään täysin pohjalla ennen lopettamispäätöksen syntymistä. Townsendin ratkaisu muuttaa elämänsä suunta ei syntynyt yhdessä yössä, mutta yhden pelottavan tapauksen hän kuitenkin suostuu nimeämään.
– Pystyin toimimaan normielämässä jotenkuten. Edes lapseni syntymä ei saanut minua lopettamaan. Eräänä iltana hänelle [lapselle] tuli hengitysvaikeuksia, ja olin liian kännissä ajaakseni sairaalaan. Seuraavana aamuna päätin laittaa korkin kiinni. Kun jätin kaljan lipittelyn, niin aloin pikkuhiljaa miettiä myös polttelun lopettamista. Tajusin olevani itse suurin viholliseni ja suurimman osan epävarmuudestani johtuvan pilvestä.
Aiemmin Townsend kertoo suurimman osan päivästään kuluneen bongia imien. Biisit syntyivät lähinnä niin, että hän istui pilvipäissään alas ja soitteli tuntikausia samaa melodianpätkää, riippumatta siitä kuulostiko se hyvältä vai ei. Nykyään säveltämistä voisi kutsua enemmän työnteoksi. Istun kotistudiossani ja välillä kappale saattaa valmistua muutamassa minuutissa. Päämäärättömään harhailuun sortuminen yhden idean parissa ei näin selvinpäin tulisi mieleenkään.
Neljän levyn tutkimusmatka
Townsendin kesäkuussa päätöksensä saava Devin Townsend Projectin nimellä kulkeva neljän levyn sarja käsittelee addiktioita, ihmiselämän suurimpia kysymyksiä ja sitä, mistä koko maailmankaikkeudessa oikein on kyse. Levyjen kertojaminä lähtee tutkimusmatkalle ja huomaa lopussa, ettei ole yhtään sen fiksumpi kuin alussakaan.
– En välttämättä usko mihinkään korkeampaan voimaan. Uskon ennemminkin siihen, että en tiedä mistään mitään ja etten osaa selittää ympäröivää maailmaa ja sen tapahtumia. Ainoa asia, jota pystyn mielestäni kontrolloimaan, on oma pieni maailmani. Päätös kohdata todellisuus selvinpäin, perheeni, ystäväni ja musiikkini: näihin asioihin pystyn vaikuttamaan jollain tasolla, Townsend kuvailee.
Muusikko ymmärtää, että hänen musiikkinsa merkitsee kuulijoilleen paljon. Parhaimmillaan Townsendin tuotanto nostaa ihokarvat pystyyn ja tuo kyyneleen silmäkulmaan pelkän tunnelatauksen avulla. Fanit ovat kertoneet hänelle selvinneensä vaikeiden aikojen yli hänen tuotostensa avulla.
Vaikka Townsend puhuukin avoimesti yksityiselämäänsä liittyvistä asioista, niin hän tahtoisi pitää musiikin ja sen tekijän erillään toisistaan. Minkäänlaisesta henkilönpalvonnasta hän ei välitä. – Olen 39-vuotias ja haaveet rocktähteydestä unohdin jo vähän yli parikymppisenä. Tulen toimeen musiikillani, mutta miljonääriä minusta tuskin koskaan näin haastavalla tavaralla tulee. Vaikka puhunkin raitistumisestani, niin en silti halua ylpeillä sillä tai tyrkyttää sitä muille. Marttyyrin asemaan heittäytyminen on mielestäni typerää. Selvinpäin olo on oma päätökseni, ja jos joku kuulijani haluaa ottaa minusta mallia, niin se on hyvä asia. Kaikki tekevät kuitenkin omat ratkaisunsa. Minä olen ihan samanlainen hölmö arkisten ongelmieni kanssa kuin kaikki muutkin, Townsend nauraa.
Kuka Devin Townsend?