Raittiuden Ystävät Ry
– Joogaliikkeet eivät ole mitä tahansa suhaamista, vaan kivoja, rentouttavia, tietoisia liikkeitä hengityksen tahdissa. Ja kun olo on omissa nahoissa kiva, ei tarvitse hakea hyvää oloa muista asioista. Ei tarvita perskännejä, sanoo joogaopettaja ja fysioterapeutti Kylli Kukk.
Jooga merkitsee yhteyttä. Se viittaa liittoon ihmisen ja iäisen, sielun ja Jumalan välillä; voidaan myös puhua yhteydestä sisäiseen intuitioon ja voimavaroihin. Sanskriitin kielestä juontuva sana tarkoittaa lisäksi harjoituksia, joilla tähän pyritään.
Fysioterapeutti Kylli Kukkille, Joogakoulu Shantin johtajalle, jooga merkitsee myös ruumiin ja mielen yhteisymmärrystä ja kokonaisvaltaista hyvinvointia.
Kukk asettuu joogamatolle ja taipuu liikkeisiin, jotka ”puristelevat ihanasti” sisäelimiä. Elimet ovat hänelle orkesteri, jonka hän haluaa hymyilevän. Eniten hemmottelua saa kuitenkin osakseen selkä.
Aiemmin Kelan kuntouttajana työskennellyt Kukk soimaa yhteiskuntaamme ihmisten liiasta istuttamisesta.
– Nykyään istutaan niin paljon pennusta asti, että jos selkää ei liikuttele, se kangistuu, ja mielikin kangistuu yhteistyössä. Eivätkä kipu ja särky edistä mielen rentoutumista. Selän liikeradat on saatava auki, tai niille käy niin kuin käyttämättömälle metsäpolulle, joka kasvaa umpeen!
Paras ystävä vai pahin vihollinen
Liike on lääkettä, mutta ihminen ei ole sieluton kone. Joogeille keho on sielun koti ja temppeli, joka tulee pitää kunnioituksella kunnossa. Tähän kuuluu positiivinen ajattelu.
– Mielellä on valtavat voimavarat. Se voi olla paras ystävämme tai pahin vihollisemme, Kylli Kukk siteeraa Bhagavad Gitaa.
Ihminen, joka jatkuvasti soimaa itseään ja näkee kaiken negatiivisesti, tekee pahaa omalle terveydelleen. Kukkin mielestä tällainen ihminen toistaa tuhoisaa hyi-mantraa. Sen tilalle voi kuitenkin valita elämää arvostavan vau-mantran.
– Sisäisen vuoropuhelun tulisi olla mahdollisimman kannustavaa, rohkaisevaa, positiivista. Mielen voi opettaa ajattelemaan uudella tavalla aivan niin kuin lihaksia voi venyttää. Kyynisyydestä voi päästä eroon.
Kyyniset ihmiset tuhahtavat nyt kyynisesti.
– Joidenkin mielestä positiivinen ajattelu on amerikkalaista hapatusta ja he vetävät herneen nenään kun kannustan olemaan positiivinen. Mitäpä voisin heille sanoa, en kai muuta kuin että vetäkää vaan masennuslääkkeitä.
Joogafilosofian mukaan masennus on vastareaktio sille, että mieli ja keho ovat olleet aistien ja mielihalujen talutushihnassa. Silloin se, ettei saa mitä haluaa, ettei todellisuus vastaa mielen paisuttelemia odotuksia, tekee ennen pitkää epätoivoiseksi. Pienemmässä mittakaavassa samasta on kyse myös yleisessä tyytymättömyydessä ja levottomuudessa.
Bhagavad Gita neuvoo suhtautumaan houkutuksiin niin kuin meri, joka ottaa tulvimatta vastaan itseensä virtaavat joet. Rauhan saa se, joka matkii tyyntä merta, eikä se, joka himoitsee mieli kuohuksissa houkutusten jokia: sitä mitä näkee, kuulee, haistaa…
Pahalta ololta suojelevat tyyni mieli ja terveet elämäntavat, sekä elämänilon löytyminen sisältä sen sijaan, että sitä metsästäisi toisista ihmisistä, materiasta, ulkoisista olosuhteista.
Kun kompassina on sydän
Virolaissyntyinen Kylli Kukk aloitti joogaamisen jo teini-iässä linja-autoaseman kellarissa. Salaa. Neuvostoliitossa jooga oli kielletty.
– Oli hallinnolle pelottava ajatus, että joogi pitää kompassinaan sydäntä eikä enää ole lammas porukassa. Mutta me virolaiset olimme tottuneet pitämään paksumpia verhoja ja viettämään joulua sen takana kuusen kanssa, Kukk muistelee.
Joogaa vastustavat myös eräiden kristillisten suuntausten kannattajat – ne, joiden mielestä itämaiset filosofiat eivät sovi yhteen kristinuskon kanssa. Mitä Kukk sanoisi heille?
– Samaa vettä voi ottaa eri hanoista. Hanoja on hemskutisti, mutta silti moni luulee että heidän hanansa on ainoa oikea.
Tuo yhteinen vesi lainehtii sellaista sanomaa, että vaikkei ihminen viihtyisi ollenkaan omissa nahoissaan, hän ei silti saa ruveta raapimaan muita. Sekä joogit, kristityt että kristityt joogit pyrkivät lähimmäisenrakkauteen. Olemaan ihmisinä enemmän enkeleitten kuin eläinten kaltaisia.
– Meillä Virossa on sanonta, että yksi tervatippa voi pilata koko hunajapurkin. Samalla tavalla yksi hapan ihminen voi pilata koko työyhteisön ilmapiirin. Kaikki värähtelee, ja ihmiset, jotka eivät tätä tiedosta, menevät helposti mukaan showhun, jos yksi on pahalla tuulella, Kylli Kukk toteaa.
Toinen vaihtoehto on kuvion tiedostaminen ja rakkauden ja ymmärryksen levittäminen. Voimme antaa maailmalle hymyä, myötätuntoa, kärsivällisyyttä.
Kuka minä olen?
Minä itse ei joogafilosofiassa ole fyysinen kehomme, eikä myöskään mielemme tai älymme. Se, eli sielu, on jotakin korkeampaa: pysyvää, ajatonta ja hyvää.
Tätä ihmiskuvaa voi havainnollistaa hevosvaunuvertauksella. Me istumme vaunuissa, joita vetää viisi hevosta: Näkö, Haju, Maku, Kuulo ja Kosketusaisti. Ohjaksia kutsutaan Mieleksi. Ajurimme nimi on Äly, joka pitelee – tai jonka ainakin kannattaisi pidellä – ohjaksia käsissään.
Suuri osa ongelmistamme johtuu siitä, ettei Äly kykene pitelemään hevosia kurissa Mielellä, vaan Mieli on täysin aistien armoilla. Lopulta vaunutkin pomppivat holtittomasti sinne minne heppoja huvittaa laukata.
Ei uhri vaan kehonsa ja mielensä hallitsija
Moni joogi alkaa seurata gurua, opettajaa, joka osaa auttaa eteenpäin joogan tiellä. Kukk ei ole näin tehnyt vaan ”kunnioittaa kaikkia viisaita”.
– Jokainen hetki elämässä, jokainen ihminen ja tilanne, jonka kohtaa – ne ovat ihan parhaita opettajia.
Opetus jää herkästi huomaamatta, jos pitää itseään uhrina ja elää jatkuvasti joko haaveissa tai muistoissa. Ajatus siitä, että olemme itse aiheuttaneet oman nykyisyytemme menneillä teoillamme, sanoillamme ja ajatuksillamme, voi vapauttaa. Tämä joogien hellimä ajatus sisältää myös muutoksen mahdollisuuden. Jos otamme elämän ohjat käsiimme nyt ja elämme niin, että mieli, keho ja lähimmäiset ympärillämme voivat paremmin, tulevaisuus on varmasti kirkkaampi.
Erinomainen joogaharjoitus on harjoitella irti arjen riippuvuuksista. Käyttäytyä hyvin ja hymyillä, vaikkei kaikki sujukaan oman mielen mukaan.
– Ei saa tulla onnettomaksi, jos jää aamulla ilman kahvia ja Hesaria, Kylli Kukk summaa.
Päihteet häiritsevät joogaamista
Joogaaminen on niin vanha intialainen perinne, että joogaharjoituksille omistautuneista ihmisistä puhutaan jo hindulaisuuden varhaisimmissa teksteissä.
Eurooppalaisissa jooga voi herättää erilaisia mielleyhtymiä kuin aasialaisissa. Fyysiset joogaharjoitukset ovat nimittäin joogafilosofian mukaan väline, eivät päämäärä itsessään. Ne auttavat ihmistä syventymään tyynenä meditaatioon, ja meditaation päämäärä on puolestaan täydellinen yhteyden tila, jota valaistumiseksikin kutsutaan.
Moni länsimaalainen joogan harrastaja ei pidä joogafilosofian itsekurin ja pidättyväisyyden ihanteista. Yli 1 500 vuotta vanha alan klassikko-opaskirja, Patañjalin Joogan filosofia eli Yoga-sutra, ”on hyvin kaukana modernista ’tee mitä sinusta tuntuu hyvältä’ -henkisyydestä”, painottaa teoksen suomentaja Måns Broo.
Alkoholi ja muut päihteet ovat joogafilosofiaa seuraavalle monipiikkinen ansa, vaikka ihminen ei ikinä joogaharjoituksia tehdessään olisikaan alkoholin vaikutuksen alaisuudessa. Ensinnäkin päihteet aiheuttavat helposti ison addiktion, kun joogin tulisi nimenomaan päästä pienistäkin addiktioista eroon. Toiseksi ne voivat vahingoittaa terveyttä, kun joogin tulisi pyrkiä terveellisiin elämäntapoihin.
Kolmanneksi päihteet ovat alhaisinta mahdollista ravintoa tai ajanvietettä. Miltei kaikki maallinen ruoasta ihmisten mielentiloihin jaotellaan joogafilosofiassa kolmeen: sattvaan, rajasiin ja tamasiin.
Sattva on selkeyttä, rauhallisuutta, epäitsekästä oikeamielisyyttä – ja esimerkiksi ruokapöydässä terveellistä ja tuoretta. Rajas on intohimoa, innostusta, aikaansaavuutta itsekkäistä lähtökohdista. Rajas-ruokaa on kaikki hyvin tulinen tai hapan, hyvin suolainen tai makea, sekä piristävät kofeiinipitoiset juomat. Tamas on velttoutta, välinpitämättömyyttä, tietämättömyyttä – ja päihteitä sekä epäterveellistä, vaivatta valmistuvaa roskaruokaa. Joogin ihanne on elää sattvisesti: hän pyrkii karttamaan sitä mikä vahvistaa tamasia ja käyttämään rajasia välttämättömänä väliportaana tamasista sattvaan.
Neljänneksi päihteet vaikuttavat käyttäytymiseen ja itsekontrolliin. Alkoholin vaikutuksen alaisena toimii helposti toisin kuin selvin päin toimisi. Entä miten sukeltaa meditaatiossa mielen syvyyksiin, jos alkoholi on sumentanut sekä mielen että yleisen keskittymiskyvyn?
Mitä syvemmälle joogan maailmaan sukeltaa, sitä tyhjänpäiväisemmältä juominen alkaa tuntua. Jokainen hetki on kallisarvoinen mahdollisuus kasvaa ihmisenä, tilaisuus pitää hyvää huolta itsestä ja muista. Selvänä on helpoin tarttua näihin mahdollisuuksiin.
Lähteinä artikkelissa on käytetty klassikkoteoksia Yoga-sutra, Bhagavad Gita sekä Katha Upanishad.