Raittiuden Ystävät Ry
Vieläkö muistat vanhan ajan isomummin, huivi hiusten suojana ja mekon päällä käsin kirjailtu essu? Entäs ukin ruudullisine paitapuseroineen ja suorine housuineen? Ihmiset yhteiskunnassamme ovat muuttuneet niin kulttuurillisesti kuin elintavoiltaan viimeisten vuosikymmenien aikana. Tässä samassa muutoksessa myös juomiskulttuurimme on saanut erilaiset kasvot.
Ennen vanhaan, muutamia kymmeniä vuosia sitten, iäkkäät naiset eivät juuri alkoholiin koskeneet, vaan pullon korkkaaminen oli yhteiskunnassamme enemmänkin miesten juttu. Alkoholi ei myöskään kuulunut tavalliseen arkeen seurustelun ohella, vaan isännän viikonloppupullo löytyi keittiönpöydän jalan vierestä tai halkopinon takaa kesäaikana. Alkoholia runsaasti käyttävä nainen oli vielä noin 40 vuotta sitten harvinainen näky, jota ei niin vain hyväksytty tavalliseen arkeen mukaan.
Tämän päivän tulevaisuus
Yhteiskuntamme rakenne, samoin kuin sosiaaliset tapamme ovat muuttuneet ajan saatossa. Eipä ole juuri pitäjää, kylää tai paikkakuntaa, jossa ei olisi paikallista kaljabaaria illan vieton ratoksi. Kaupungeissa on suuria määriä erilaisia ravintoloita, hotelleja, baareja ja pubeja, joiden alkoholia sisältävä tarjonta ei ainakaan ennaltaehkäisevänä toimintana juomiskulttuuriimme vaikuta.
Alkoholi on siis osa arkielämäämme, jossa jokainen tekee valintansa itse käyttämänsä alkoholin määrän suhteen.
Tämän päivän nuoret tuntevat ja tietävät alkoholihaittojen teoreettisen puolen, mutta heillä ei ole vielä vuosien kokemusta alkoholin käyttämisestä ja sen aiheuttamista terveyshaitoista. Iäkkäät henkilöt puolestaan eivät ole aina tietoisia alkoholin käytön pitkäaikaisista seurauksista, ja osalla heistä on vielä vanhan ajan asenne koko juomiseen. Moni ei tiedä tai hyväksy myöskään sitä, että tietty alkoholin käyttömäärä vuosien kuluessa vaikuttaa elimistöömme haitallisesti.
Koska alkoholia käytetään yhteiskunnassamme koko ajan enemmän, voi tulevaisuudessa olla suuriakin haasteita edessä sen aiheuttamien vaikutusten seurauksena. Mikäli nykyinen alkoholin kulutus jatkuu samalla tavalla tai jopa lisääntyy, voi edessä olla jopa koko päihdepalvelujärjestelmän muokkaaminen tai jopa uusiminen. Tulevaisuutta kurkatessa näkyy viitteitä siitä, että uusia päihdehoitopalveluja tullaan tarvitsemaan enemmän ja ennaltaehkäisevää työtä täytyy jatkaa vähintäänkin samalla tahdilla.
Anteeksi, mutta…
Dosentti, erikoistutkija Anni Vilkko Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta on kiinnittänyt huomioita siihen, ettei iäkkäiden henkilöiden alkoholin käytöstä uskalleta vielä puhua. Hänen mukaansa on nähtävissä, että nuoremmat henkilöt osaavat hakea apua ja neuvoja alkoholin käyttöönsä sosiaalipalveluiden puolelta, mutta iäkkäämmät henkilöt (noin 70-vuotiaista eteenpäin) menevät erilaisten terveysongelmiensa vuoksi ensimmäiseksi terveyskeskukseen.
-Tilanteessa, jolloin iäkäs henkilö menee terveyskeskuslääkärin vastaanotolle, eivät lääkärit huomaa heti ensimmäisenä ajatella, että kyseisen potilaan terveysongelmat saattavat juontua hänen liiallisesta tai säännöllisestä alkoholin käytöstään, vaan ne laitetaan vanhenemisen piikkiin. Tämä johtunee osittain kiireellisestä työtahdista, mutta myös siitä, että tämä ongelma ei ole aiemmin näkynyt kulttuurissamme, joten sen käsittely on vielä hankalaa, Vilkko pohdiskelee kyseistä tilannetta.
Kun ihminen vanhenee, hänen fysiologiassaan tapahtuu monenlaisia muutoksia, kuten esimerkiksi aineenvaihdunta hidastuu ja riski sairastua sydän- ja verisuonitauteihin nousee huomattavasti. Jos tässä vaiheessa käytetään runsaasti alkoholia tai sitä on käytetty jo pidemmän aikaa, vaikutukset heijastuvat suoraan terveydentilan heikkenemiseen. Jos samaisella henkilöllä on vielä meneillään voimakas elämäntilanteen muutos tai jokin kriisi, tämä vaikuttaa myös mielenterveydelliseen puoleen. Kun tällainen alkoholia runsaasti käyttävä iäkäs henkilö menee lääkäriin, alkoholin käyttö peittyy tavallisten iän tuomien ongelmien taakse, joita pitää tietenkin myös hoitaa. Jos tätä yhteistilannetta ei huomata, ei sitä voida hoitaa saati myöskään ennaltaehkäistä.
-Toinen tärkeä asia on, että humaltuessaan iäkäs henkilö saattaa unohtaa ottaa hänelle tärkeät lääkkeet, tai esimerkiksi tapaturmaisesti kolhia itseään. Olisi tärkeää, että lääkärit ja muut terveydenhuollon ammattilaiset uskaltaisivat kysyä iäkkäältä potilaalta: ” käytättekö te kuinka paljon alkoholia?”, Anni Vilkko korostaa.
Vilkko kuitenkin huomauttaa, että vaikka suurten ikäluokkien alkoholin käyttö muuttuu koko ajan näkyvämmäksi, useimmat tämän päivän iäkkäät ihmiset osaavat kuitenkin iän edelleen karttuessa itse vähentää henkilökohtaista alkoholin kulutusmäärää jo omien fysiologisten oireilujensa seurauksena. Toisin sanoen, vaikka yhä useammat käyttävät alkoholia ikääntyessäänkin, niin silti kaikkein iäkkäimpien alkoholin kulutus ei ole noussut. Huolena onkin enemmän se, tuoko alkoholikulttuurin muutos runsaan käytön haitat lähitulevaisuudessa myös vanhimpiin ikäluokkiin. Toisaalta tulisi kiinnittää paljon huomiota siihen, miten terveydelle haitallisen alkoholin käytön lisääntyminen ennen varsinaista vanhuusikää tulee jatkossa vaikuttamaan sekä yksilölliseen että yhteiskunnalliseen hyvinvointiin.
Naisten osuus kasvaa
Nykyisin puhutaan paljon yhä nuorempien naisten alkoholin käytöstä samaan aikaan kuin ollaan huolissaan iäkkäiden naisten humaltumisen tarpeesta. Yhtenä ilmiönä on noussut esille sellainen piirre, että myös sellaiset henkilöt, joilla ei ole nuorempana ollut alkoholitaustaa, alkavat käyttää alkoholia ensimmäisiä kertoja ikääntyessään. Syynä tähän arvioidaan olevan liiallinen vapaa-aika eläkeiässä ja muut psykologiset syyt elämänmuutoksista yksinäisyyteen.
Ehkäisevän päihdetyön suunnittelija Sirpa Rytky, A-klinikan sosiaalityöntekijä Kirsti Haapapuro ja Päihdeklinikan sosiaalityöntekijä Merja Laitila-Ukkola Oulusta kertovat, että naisten osuuden nouseminen päihdepalveluissa näkyy koko ajan selvemmin.
-Meillä Oulun A-klinikalla käy vuosittain noin 1200 asiakasta, josta naisten osuus oli vuonna 2009 noin 30 prosenttia. Asiakkaistamme noin 10 prosenttia on yli 60-vuotiaita. Viimeisten vuosien aikana naisten osuus on ollut alle kolmasosan, mutta nyt sen yli on menty, A-klinikan sosiaalityöntekijä Kirsti Haapapuro kertoo.