Raitis

Rauhoittavilla ja unilääkkeillä on salakavala kaksoisrooli: ne sekä hoitavat että koukuttavat.

 

Riippuvuus lääkkeisiin voi kehittyä hyvinkin herkästi. Yleensä kyseessä ovat bentsodiatsepiinit, joita käytetään rauhoittavina, ahdistusta lieventävinä ja unilääkkeinä. Myös vahvat kipulääkkeet voivat koukuttaa.
Lääkeriippuvaiset eivät ole vain päihdeongelmaisia, jotka usein käyttävät lääkkeitä päihteiden tavoin. Joukossa on myös ihan tavallisia ihmisiä, jotka joutuvat syömään lääkkeitä unettomuuteen tai ahdistukseen.
– Riippuvuus voi syntyä jopa muutamassa viikossa, jos syö bentsodiatsepiineja tai voimakkaita kipulääkkeitä suuria määriä yli hoitoannosten. Tavallisilla annoksilla riippuvuus vaatii syntyäkseen useamman kuukauden käytön, sanoo psykiatrian erikoislääkäri Helena Vorma Helsingin yliopistollisesta keskussairaalasta.
Noin puolelle rauhoittavien tai unilääkkeiden pitkäaikaiskäyttäjistä kehittyy muutaman vuoden kuluessa fyysinen riippuvuus eli sietokyky kasvaa ja tulee vieroitusoireita. Valtaosalle heistä kehittyy myös psyykkinen riippuvuus, elämä alkaa pakonomaisesti pyöriä lääkkeen ympärillä.

Kuiville vähitellen
Vorma luonnehtii lääkkeitä keskivahvaksi koukuttajaksi. Alkoholiin verrattuna riippuvuus lääkkeisiin syntyy nopeasti mutta huumeisiin verrattuna hitaasti. Tavallinen tallaaja huomaa riippuvuuden viimeistään siinä vaiheessa, kun lääkkeet odottamatta loppuvat. Fyysiset ja psyykkiset vieroitusoireet voivat olla hyvinkin voimakkaita.
– Tavallisesti hoitopaikka on terveyskeskus, jossa tilannetta korjataan hitaasti annoksia vähentäen. Usein rinnalle voidaan ottaa joku korvaava lääke. Esimerkiksi unettomuuden hoidossa käytetään nykyään paljon melatoniini-hormonia, jonka avulla bentsodiatsepiiniriippuvuutta vähennetään.
Jos taustalla on joku psykiatrinen häiriö, vieroitus aloitetaan psykiatrian puolella. Päihdeongelmaiset hoidetaan päihdehuollossa.
– Usein vieroitus voidaan hoitaa A-klinikalla. Jos kierre on vakava, tai jos mukana on myös huumeet, on vieroitus tehtävä katkaisuhoitona.

Lääkärin valvottava
Takavuosina bentsodiatsepiineja määrättiin pitkäaikaiseen käyttöön paljon herkemmin kuin nykyään. Vaikka käyttö on vähentynyt, silti Suomessa käytetään rauhoittavia ja unilääkkeitä enemmän kuin muissa Pohjoismaissa. Riippuvaisia on arviolta runsas prosentti väestöstä.
Päihdeongelmaisille lääkkeitä määrätään, koska heillä on paljon ahdistusta ja unettomuutta, joihin bentsodiatsepiinit tuovat tilapäisen helpotuksen. Aina lääkäri ei edes tiedä, että potilaalla on esimerkiksi alkoholin liikakäyttöä.
Vorma korostaa, että lääkärin ei koskaan pitäisi kirjoittaa bentsodiatsepiini- tai vahvaa kipulääkereseptiä ilman, että sopii potilaan kanssa hoidon kestosta ja jatkosta. Myös hoitavan lääkärin vaihtuessa uuden lääkärin velvollisuus on aina arvioida tilanne itse. Kiireen kanssa kamppailevat lääkärit joutuvat kuitenkin usein uusimaan reseptejä ehtimättä päivittää tilannetta.
Noin puolet rauhoittavien tai unilääkkeiden säännöllisistä käyttäjistä tulee riippuvaiseksi lääkkeistä.

Irti lääkekoukusta

Lääkeriippuvuudesta voi päästä eroon. Päihdeongelmaiselta se vaatii kuitenkin vahvaa tahtoa ja riippuvuuden hoitamista kokonaisvaltaisesti.

Lääkärin vaihto auttoi
”Seitsemän vuotta sitten menin A-klinikalle huumeiden, lääkkeiden ja alkoholin sekakäytön vuoksi. Hoidoksi määrättiin rauhoittavia ja myöhemmin sain krooniseen unettomuuteen unilääkkeitä omasta pyynnöstäni. Ensin söin bentsodiatsepiineja tarvittaessa, mutta sairastuttuani paniikkihäiriöön, lääkäri käski minun syödä niitä säännöllisesti kolme päivässä.
Hyvin nopeasti huomasin, että jos otin bentsoja vähemmän, iskivät vatsaoireet, heikotus ja jotenkin humalainen ja flunssainen olo. Unilääkeriippuvuus kehittyi parin viikon säännöllisellä käytöllä. Sitä koukkua olen yrittänyt katkaista monta kertaa kitumalla päiviä nukkumatta.
Ironista kyllä, mutta minut pelasti se, kun sain hermostuttuani porttikiellon A-klinikalle. Siirryin terveyskeskukseen, jossa ongelmiini suhtauduttiin aivan eri tavalla. Minulle määrättiin muun muassa melatoniinia, jonka avulla olen voinut vähentää unilääkkeitä. Olen myös keskustellut lääkärin kanssa mahdollisuudesta vähentää bentsot minimiin muutaman vuoden päästä.
En saanut mitään olennaista apua A-klinikan lääkäriltä. Tietenkin päävastuu on käyttäjällä, mutta miksi lääkäri ei koskaan pysähtynyt miettimään, miksi rauhoittavien syöminen on päässyt näin pitkälle? Pitäisikö ehkä joskus tavata potilas ja selvittää, miten hänellä menee?
Terveyskeskuslääkäri on auttanut minua paljon. Hän on tosissaan kiinnostunut voinnistani ja valmis keksimään ideoita, miten pääsen eteenpäin.
Nyt olen kuivilla alkoholista ja huumeista. Lääkkeitä käytän reseptin mukaan ja olen pystynyt vähentämään niitä reilusti. Käyn terapiassa ja tapaan lääkäriäni tarvittaessa. Toivon, että bentsot kuuluisivat tulevaisuudessa elämääni vain sen verran, mitä tarvitsen paniikkihäiriön hoitoon.”
Maria

Romahduksesta uusi alku
”Alun perin lääkäri määräsi rauhoittavia alkoholismiini. Jäin bentsoihin koukkuun ja hain niitä lisää netistä ja katukaupasta. Tasoittelin oloani piristävillä lääkkeillä, joita hankin omia reittejä.
Vuosien väärinkäytön jälkeen romahdin täysin. Olin kaksi viikkoa pakkohoidossa psykiatrisella vuodeosastolla. Se hoito ja vuodeosaston päihdelääkäri käänsivät kelkan minun elämässäni. Olin henkisesti ja fyysisesti ihan romuna. Ensimmäistä kertaa elämässäni minä luovutin. En ole kovin uskonnollinen, mutta jollekin minä luovutin tahtoni.
Nyt olen ollut 15 kuukautta ilman päihteitä. Tällä hetkellä syön bentsoja enää vieroitukseen. Lääkärin mukaan vieroitusaika on nyt kolmisen vuotta. Minua hoitaa kaksi päihdelääkäriä. Käyn säännöllisesti kontrolleissa ja erilaisissa vertaisryhmissä, jotka tukevat päihteetöntä elämää.
Tavoitteenani on saada tämä loppuhäntä rauhoittavista pois, jos se on enää mahdollista. Vuosien mittainen neuroleptien väärinkäyttö on vahingoittanut minua, joten käsien vatkausta ei varmaankaan saada kokonaan loppumaan.
Jälkeenpäin olen miettinyt sitä psykiatria, joka määräsi minulle rauhoittavia alkoholismiin. Ei sen puoleen, hoitihan hän minua romahdukseni jälkeenkin väärillä psyykenlääkkeillä. En kuitenkaan syytä häntä. Olin silloin mieleltäni sairas, en koskaan kertonut hänelle totuutta siitä, mitä kaikkea käytin.”
CaronCann

Haastateltavat esiintyvät nimimerkeillä.

Teksti ja kuva: Tiina Suomalainen
Lähde: raitis.fi-lehti 1/09