Raittiuden Ystävät Ry
Nyrkkeilijä Amin Asikaisen mielestä huippu-urheilun ja juopottelun yhdistäminen on täysin mahdoton yhtälö. Omalla esimerkillään hän haluaa kannustaa erityisesti nuoria päihteettömään elämäntapaan.
Aminin päätös hylätä kaljaporukat syntyi jo nuorella iällä urheilun viedessä miehen mukanaan. Teini-ikäisenä juomattomuuden selittely yllyttäville kavereille olikin todella hankalaa, mutta viesti tuntui kuitenkin menevän ystäville perille.
– Noin yhdeksäntoistavuotiaana aloin sanoa kokonaan ei rellestämään houkutteleville ystävilleni. Aluksi se oli jonkinlainen taakka selittää, että tänä iltana pitäisi vielä lähteä lenkille tai seuraavana aamuna salille. Siinä vaiheessa kun porukka huomasi, että olen täysin tosissani tämän nyrkkeilyhomman kanssa, ei kutsuja enää sadellutkaan.
Amatööriuransa aikana mies kuitenkin kävi vielä baareissa varsinkin otteluiden jälkeen. Missään vaiheessa touhu ei kuitenkaan mennyt siihen pisteeseen asti, että viina olisi vienyt miehen mukanaan.
– Amatööripiireissä menin vielä massan mukana. Kuvittelin, että se on ihan normaalia lähteä nollaamaan ottelun jälkeen. Nykyään moinen ei tulisi mieleenkään.
Humala ja huippunyrkkeilijä ovat vaarallinen yhdistelmä
Aminilla ei ole mitään sen suurempaa ideologiaa juomattomuutensa takana, vaan kyse on hänen kohdallaan ennemminkin siitä, että itseluottamuksen pitää olla kohdallaan.
– Se, että jo ennen ottelua tiedän antaneeni kaikkeni treenaamalla, syömällä oikein, nukkumalla tarpeeksi ja olemalla käymättä kuppilassa, antaa minulle turvallisuuden tunnetta. Vastustaja on saattanut viettää huonompaa elämää, vaikka olisi treenannut kuinka. Tällaisessa tapauksessa olen voittanut matsin jo ennen kuin se on alkanutkaan.
Vielä juodessaan mies ei sen pahemmin töppäillyt, koska tiedosti ryyppäämisen ja omien voimiensa vaarallisen yhtälön.
– Minultahan löytyy voimaa ja taitoa satuttaa toista ihmistä vaikka kuinka pahasti ja se on myös yksi syy olla juomatta. Kännissä saattaisin tehdä vaikka mitä tyhmää, vaikka normaalisti olenkin leppoisa ja rauhallinen kaveri. Nykyään, kun ihmiset tunnistavat minut, niin he saattavat humalassa tulla uhoamaan vain sen takia, että ärsytetäänpä nyt vähän nyrkkeilijää. Sellaisessa tilanteessa on parempi olla selvin päin.
Baareissa käymisestä vesilinjalla mies ei myöskään enää välitä juuri siitä syystä, ettei saa olla siellä ystäviensä kanssa rauhassa.
– Minähän tein aikaisemmin järjestyksenvalvojan töitä ja silloin kuulin ihan tarpeeksi humalaisten sössötystä. Tapaan ystäviäni mieluummin jossain toisessa ympäristössä.
Moni nuori pitää Aminia idolinaan ja seuraa hänen tekemisiään tiivisti. Tästä syystä hän kokeekin, että hänellä on ainakin jonkinlainen vastuu näyttää hyvää esimerkkiä faneilleen.
– Olen miettinyt, että asia menee perille oman esimerkin kautta. Kaikki fanini eivät tietenkään itse harrasta nyrkkeilyä, mutta ymmärtävät silti varmasti kun sanon, että tämä elämäntapa vaatii uhrauksia. Tällä en tarkoita, että juomisesta kieltäytyminen olisi mikään uhraus, vaan sitä, että tämä on hyvin kurinalaista elämää muutenkin. Monesta asiasta, mitä muut tekevät, joutuu kieltäytymään. Toivottavasti edes joku ottaa minusta mallia!
Alkoholin ja urheilun liian läheinen suhde
Suomalaiseen kulttuuriin syvälle juurtunut alkoholin ihannointi ja kännäyskulttuuri on Aminin mielestä jonkin verran muuttunut parempaan suuntaan. Paljon olisi hänen mukaansa vielä kuitenkin tehtävissä.
– Nuorilla on liikaa aikaa ja tekemisen puute. Alkoholi tuntuu valitettavasti olevan monelle yhdistävä tekijä. Juopottelu tuntuu keräävän nuoret yhteen, kun muutakaan järkevää toimintaa ei ole tarjolla. Nuorille pitäisikin järjestää enemmän kaikkea vaikkapa lisäämällä nuorisotiloja, saamalla jengi puuhastelemaan musiikin tai juuri urheilun parissa.
Aminia ärsyttää moniin joukkuelajeihin liittyvä alkoholin ihannointi. Hänen mielestään urheilulla ja viinalla ei pitäisi olla mitään tekemistä toistensa kanssa. Joukkuelajeissa, kuten jääkiekossa, olut yhdistetään jo junnutasolla olennaisena osana itse lajin luonteeseen ja siihen liittyvään oheistoimintaan.
– Lätkässä ja muissakin lajeissa kaiken maailman saunaillat sun muut houkuttelevat kaljan kittaamiseen jo nuorella iällä. Sehän on aivan liian itsestäänselvyys, että matsin jälkeen lähdetään automaattisesti porukalla ottamaan tuopit. Yksilölajit mielestäni tuovatkin paremmin esille raittiuden tärkeyden, vaikka en tietenkään mitään tiettyä joukkulajia sen enempää haluakaan mollata.
Mies on itse joutunut kieltäytymään joistakin sponsorisopimuksista, jotka eivät hänen maailmankuvaansa ole sopineet.
– Näitä ei niin paljon tuolta alkoholipuolelta ole tullut, mutta joillekin jutuille on silti ollut pakko sanoa ehdoton ei.
Joukkuelajeissa jonkin kaljafirman mainos pelipaidassa ja sponsorisopimus on aivan normaalia eikä kukaan siihen tunnu sen enempää kiinnittävän huomiota. Kohderyhmänähän näillä mainoksilla on nuoret aikuiset miehet, ja kun olet jonkin joukkueen fani, niin samalla oikeastaan sitoudut juomaan juuri sen porukan sponsorina toimivan firman tuotteita.
– Täyttä manipulointiahan moinen on. Pidetään nyt esimerkkinä juuri tuo jääkiekko, jossa olut ja itse laji kulkevat täysin käsi kädessä. Mitä tekemistä viinalla on edes katsomossa? Minun mielestäni lajin seuraamisesta saa faninakin paljon enemmän irti kun on selvinpäin.
Nyrkkeilijän päähän ei mahdu millään niin tissuttelevat kuin viikon putkiakaan vetävät huippu-urheilijat. Varsinkaan rankemman ryyppäämisen ei hänen mielestään pitäsi edes olla mahdollista, ja miten joku siihen pystyy tai moista edes haluaa, on miehen mielestä käsittämätöntä.
– Koko monen kuukauden siihen astinen treeni menee touhussa täysin hukkaan. Onhan noita lajeja, joissa ei peruskuntoa niinkään tarvita, vaan voit pyöriä siellä muiden mukana krapuloissasi. Sellaista touhua ei vaan kovin pitkään hyvällä katsota.
Melkein kaikilla ihmisillähän tuntuu olevan ainakin taipumus addiktoitua johonkin, oli se sitten kofeiini, tupakka, viina, uhkapeli tai huumeet. Huippu-urheilun maailmassa suunnilleen jokainen on riippuvainen treenaamisesta ja siitä saatavasta adrenaaliini- ja endorfiinipommista. Asikainen on tässä tapauksessa ensimmäisenä tunnustamassa olevansa addikti ja vielä ylpeä siitä.
– Harjoittelu on sellaista puuhaa, että siinä kaikki elämän ongelmat unohtuvat! Viimeisimmän ottelun jälkeen, kun olin loukkaantuneena akillisjänne romuna, niin lähdin sitten esimerkiksi väkisin kävelylle jos en salille kyennyt menemään. Parasta se on vetää pää sekaisin vaan treenaamisesta, adrenaliinista ja itse elämästä, mies naureskelee.