Raittiuden Ystävät Ry
Kun lakia ei rikota, ketään ei voi panna edesvastuuseen. Professori Pekka Sulkuselle Suomen valitsema alkoholipoliittinen linja on kuitenkin moraalinen ongelma. Helsingin yliopiston sosiologian laitoksella työskentelevä Sulkunen tietää täydeksi pupuksi sen, ettei Suomi voinut muutakaan kuin löyhentää ohjaksia viina- ja kaljapullojen ympäriltä.
– EU-säädösten muutoksia on meillä käytetty hyväksi alkoholipolitiikan vapauttamiseksi ja vanhan perinteen romuttamiseksi, kun taas muualla perinnettä on yritetty suojata. Samansuuntaiset muutospaineet otettiin Suomessa vastaan päinvastaisella tavalla kuin Ruotsissa ja Norjassa, Sulkunen muistuttaa.
Sulkusen mielestä valistus on pientä roskaa rattaissa. Suomen kansa käyttää liikaa alkoholia, ja siihen voi puuttua vain poliittisilla päätöksillä. Viime aikoina Suomessa on tehty lähinnä vääriä päätöksiä. Tekijää haettaessa Sulkusen katse kohoaa eduskuntaa ylemmäs. Hän tähyää kohti valtiovarainministeriötä.
– Suomessa on ministeriökeskeinen vallankäyttö. Se tarkoittaa, että valta on siirretty ministeriöille, jotka toimivat toisistaan erillisinä omien budjettiraamiensa puitteissa.
Valtiovarainministeriöllä on tässä mallissa suurin valta, sillä se nikkaroi muiden ministeriöiden toimintaa rajoittavat kehykset. Siksi se on saanut Suomen tarkastelemaan alkoholia oman ideologisen linjansa mukaisesti.
– Valtiovarainministeriöllä on asiassa omia vasikoita ajettavana, ja se on pystynyt määrittelemään alkoholipolitiikan verokysymykseksi. Sosiaali- ja terveysministeriön protestit eivät päässeet vaikuttamaan, valtionvarainministeriössä katsottiin, että tämä on heidän tontilleen kuuluva juttu, Sulkunen ruoskii.
Paheesta vapaan yksilön kulutushyödykkeeksi
Näinhän ei tarvitsisi olla. Ranska voi olla viininjuojien luvattu maa, mutta siellä alkoholia ei saa myydä opiskelijakanttiineissa eikä urheiluun tarkoitetuilla alueilla.
– Nämä ovat pieniä, mutta symbolisesti tärkeitä rajoituksia. Ranskassa on saatu kokonaiskulutus alentumaan. Suomalainen keskiluokka on tosi juoppoa verrattuna ranskalaiseen, Sulkunen kertoo.
– Ruotsissa valtio on kansalle rakas. Sitä ei nähdä ihmisiä ylhäältäpäin säätelevänä byrokraattisena elimenä vaan kansan omana välineenä olojen parantamiseen. Alkoholin kulutusta säätelevällä politiikalla onkin Ruotsissa paljon voimakkaampi kansan tuki kuin meillä.
Suomen liberaalia linjaa on markkinoitu kuluttajille vapautena, irtiottona autoritäärisestä valtiovallasta. Media on innokkaasti osallistunut markkinointiin. 60-luvulle asti alkoholista kirjoitettiin negatiivisessa valossa; hyvä elämä oli raitista elämää. Tämän päivän kirjoituksissa soimataan holhoavaa valtiota sivistyneiden yksilöiden turhasta kontrolloinnista. Alkoholia käsittelevissä artikkeleissa on usein haastateltavana alkoholiteollisuuden edustajia. Alkoholista on artikkeleissa tullut tavallinen kulutushyödyke, mutta samaan aikaan sitä pidetään kuitenkin jonkinlaisena vapauden symbolina.
Suomen eduskunnassa oli aikoinaan merkittävän kokoinen, puoluerajat ylittävä raittiusryhmä. Joskus 80-luvulla ryhmän toiminta hiipui. Tämän päivän poliittisessa kentässä mikään puolue ei ole ideologisesti raittiuden asialla, mutta oikeisto suhtautuu alkoholiin yleisesti ottaen liberaalimmin kuin vasemmisto.
Vastuu alkoholiongelmista sysätään yhä painokkaammin kuluttajan harteille.
– Keskuudessamme on kieltämättä känniääliöitä, mutta kannattaa muistaa, että ääliöitä on maassa sitä enemmän mitä enemmän viinaa juodaan, Sulkunen tökkii vastuunpakoilijoita.
Pekka Sulkunen pitää median suhtautumista alkoholikysymykseen loogisena seurauksena yksilökeskeisestä kulttuurista.
– Mutta kuinka pitkälle yksilöt hyötyvät nykytilanteeesta? Ilman kustannuksia tästä ei selvitä, vaan lasku lankeaa kaikkien yksilöiden maksettavaksi.
Varoitusmerkinnät, mainoskielto, hinnankorotus
Professori Sulkunen on kirjoittanut lukuisia alkoholipoliittisia julkaisuja ja artikkeleita. Parasta aikaa hän on mukana kansainvälisessä tutkijaryhmässä, joka pyrkii ymmärtämään addiktoitumisprosessia. Tutkimuksessa yhdistetään neurotieteet ja sosiaalitieteet.
– Addiktiot ovat aivoperäisiä, mutta niitä ei ilmene ilman suotuisia sosiaalisia tilanteita. Yritämme uusista lähtökohdista selvittää, miksi joku ihminen jatkaa itselleen vahingollista käyttäytymistä, vaikka ei edes nauti siitä, tai nautinto on muuttunut masokistiseksi, hän selvittää.
Kiinnostavaa on sekin, miten eri tavalla addiktio eri maissa nähdään. Ranskalainen ja suomalainen yleislääkäri saattaisivat tehdä samasta potilaasta erilaisia johtopäätöksiä. Kansainvälinen tutkijaryhmä selvittää näkemyseroja muun muassa mittavan, monikansallisen filmiklippikokoelman avulla.
Mitä valtiovalta voisi tehdä haitallisten addiktioiden, kuten alkoholismin vähentämiseksi? Mikä on mahdollista?
– Yksilöä ei voi vastuuttaa enää enempää, mutta toisaalta henkilökohtaiset puuttumiset eivät nauti kenenkään luottamusta, Sulkunen toteaa.
– Ehkä jossakin vaiheessa aletaan ottaa tupakkapolitiikasta mallia. Tulee mainontakielto – vaikka siitä ei kannata edes puhua, ennen kuin pullon kylkeen saadaan ne varoituslaput! Kolmas vaihe on kunnon hinnankorotus.
Pekka Sulkunen suhtautuu kuitenkin pessimistisesti lähitulevaisuuden alkoholipolitiikkaan. Ainakaan nykyisen hallituksen elkeissä ei hänestä ole mitään muutokseen viittaavaa.