Raittiuden Ystävät Ry
Leka on kyllästynyt vastaamaan kysymykseen ”Mikset voi ottaa edes yhtä lasia viiniä?”.
– Miksi toista vokotellaan poikkeamaan periaatteestaan? Miksi alkoholin käyttäminen on normaalia ja vesilinjalla pysyminen kummallista ja epänormaalia?
Asenteet muuttuvat hitaasti, mutta varmasti. Vielä vuosikymmen sitten kasvissyöjiä hämmästeltiin ja kasvisruoka valmistettiin noukkimalla lihat pois ateriasta ennen tarjoilua. Myös suhtautuminen tupakointiin on tehnyt täyskäännöksen. Koko kansan harmittomasta huvista on tullut suhteellisen vähässä ajassa kiellettyä ja jopa paheksuttua puuhaa.
– Mielestäni tupakointiin ja alkoholin käyttöön puuttuminen viranomaisten taholta ei ole terveysterrorismia. Nykyään raittiita ihmisiä pidetään ilonpilaajina, mutta uskon ja toivon että joku yleisessä mielipiteessä murtuu ja vaaka heilahtaa.
Vaaka heiluu Lekan käsittelyssä, eikä hän tee valintojaan yleisen mielipiteen mukaan. Länsimainen elämänmeno saa kyytiä Lekan sarjakuvissa ja politiikassa hän vaikuttaa Porvoossa ja Vihreissä. Hän on ollut kasvissyöjä 15 vuotta ja vuosikymmenen ajan seurannut hindulaista Gaudiya Vaishnava –elämäntapaa.
Työnkuvaan kuuluvat erilaiset juhlat ja tilaisuudet. Raitis kasvissyöjä saa yleensä tankata kotona ennen lähtöä.
– Kun menen juhliin, vaikka näyttelyn avajaisiin, olen tottunut siihen että mulle ei ole juotavaa eikä syötävää. Nykyään kasvissyöntiä ei tosin kummeksuta yhtä paljon kuin aikaisemmin ja kasvisruokaakin on hyvin tarjolla. Ehkä sama tapahtuu myös raittiuden kanssa.
Tilastot puhuvat lohdutonta kieltä suomalaisten juomatavoista. Hanakasta humalahakuisuudesta on syytetty jopa geeniä, joka aiheuttaisi persouden viinalle. Meillä on totuttu ottamaan Pohjanmaan kautta, oli sitten kyseessä perhejuhla tai illanvietto.
– Suomessa on puhumattomuuden kulttuuri. Meillä ei ole vilkasta keskustelukulttuuria, jossa saa sanoa puoliksi pohdittuja mietteitä tai ajatella ääneen. Kaiken pitää olla vakavasti harkittua painavaa asiaa.
Leka pohtii myös sitä, miten tunteiden näyttäminen Suomessa on sallittua vain humalassa.
– Alkoholista haetaan lupa olla avoimia ja ystävällisiä, vaikka niin voisi muutenkin elää. Itse viihdyn erittäin hyvin esimerkiksi Amerikassa, jossa ihmiset ovat helposti lähestyttäviä juuri avoimuutensa ja ystävällisyytensä vuoksi. Meillä kuitenkin amerikkalaisuus tuomitaan pinnallisena. Mutta mitä pahaa siinä on, jos kaupanmyyjä hymyilee?
Suomessa juomiseen suhtaudutaan kaksinaismoralistisesti. Kännisten toilailuille hörötellään ja humalaisten sankaritarinat elävät pitkään, mutta alkoholiongelmainen työnnetään syrjään luuserina.
– Krapulapäivä on myös Suomessa sosiaalisesti hyväksyttävä tapa levätä ja ottaa rennosti. Meillä piiskataan ihmiset tekemään työtä luterilaisen työmoraalin mukaan. Rentoutumista ihminen kaipaa, ei etanolia!
Yksinkertaisen laskutoimituksen mukaan nousuhumalan euforia tulee tunneissa kalliiksi.
– Jos laskee laskuhumalan ja krapulan tunnit yhteen ja vertaa tulosta siihen lyhyeen aikaan, jonka hauska nousuhumala kestää, niin laskutoimitus paljastaa tukevan kännin menevän enemmän kärsimyksen puolelle.
Nuorten juominen ei Lekaa ihmetytä ollenkaan juuri vallitsevan kaksinaismoralistisen ilmapiirin valossa.
– Aikuisten suhtautuminen alkoholiin on lapsen silmin hyvin ristiriitainen. Lapselle sanotaan pilke silmäkulmassa, että alkoholia ei saa juoda. Aikuiset kuitenkin juovat ja myös media toitottaa miten siistiä juominen on. Yhtäkkiä kun nuori täyttää 18, muuttuu kielletty myrkky huikean tunnelman takaajaksi.
Lekan absolutismi ei ole kaikille helppo pala niellä. Juomattomuus aiheuttaa voimakkaitakin tunteita.
– Raittius tuntuu olevan jonkinlainen kipupiste monelle. Alkoholia käyttävät ihmiset vakuuttelevat miten heidän juomisensa on normaalia ja ongelmatonta. Alitajuisesti moni kuitenkin tietää juovansa liikaa. Raitis saattaa aiheuttaa ärsytystä, koska hän toteuttaa jotain sellaista, mitä aika moni ehkä toivoisi tekevänsä.
Kaisa lopetti alkoholin käytön kun hän kiinnostui joogasta ja meditaatiosta.
– Kun lopetin juomisen, jotkut ehkä ajattelivat, että minusta tulee tylsä. Joogaan ja meditointiin liittyy olennaisena osana elämän säännöllisyys, joten en enää lähde spontaanisti bilettämään pikkutunneille keskellä viikkoa. Bilettäjien silmissä ehkä olenkin tylsä.
Kaisa joogaa muutaman kerran viikossa ja meditoi päivittäin. Säännöllinen harjoittelu antaa mielenrauhaa ja tasapainoa elämään.
– Haluan pitää kehoni mahdollisimman puhtaana. Meditaatioharjoituksessa pyrin pitämään itseni kaikin puolin tasapainossa.
Kaisa syntyi jalkaterät epämuodostuneina ja 18-vuotiaana niihin iski paha nivelrikko. Jalat amputoitiin Kaisan omasta toivomuksesta hänen ollessaan 23-vuotias.
– En hyväksynyt vammaani ja hain lohtua humalasta. Joogafilosofian kautta onnistuin irrottautumaan paineista. Huomasin olevani iloinen ja onnellinen ihminen. En tarvitse kemikaaleja. Juomattomuuteni liittyy myös vastoinkäymisten hyväksymiseen.
Onnen tunteita ei Kaisan elämästä puutu. Hänelle voimakkaimmat kokemukset ovat päänsisäisiä. Mieleenpainuvimmat kokemukset tulevat jostain, mitä joku on sanonut tai kirjoittanut, tai siitä mitä hän itse on sanonut vaikka sarjakuvalla.
– Saan onnen tunteita siitä, että teen jotain merkityksellistä. Pystyn positiivisesti vaikuttamaan ja auttamaan työni kautta. On hienoa, kun ihmiset kertovat saaneensa jotain sarjakuvistani.
Myös liikunta, vaikka vain kevyt puolen tunnin kävely työpäivän päätteeksi rentouttaa.
– Suosittelen kävelylenkkiä jo kansanterveydellisistäkin syistä. Uni tulee sen jälkeen paljon paremmin.
Baari-illat ovat vaihtuneet illanistujaisiin ystäväporukalla. Lekan Porvoon kodin keittiön pöydän äärellä usein istuu joukko ystäviä kuorimassa perunoita.
– Kokoonnumme porukalla nauttimaan hyvästä ruuasta, kulinaristiksi tunnustautuva Kaisa kertoo.
– En ymmärrä syömistä vain tankkaamisena. Ruokaa tulee kunnioittaa. Siemenen maahan laittaminen ruuan saamiseksi on ihmeellinen, mieletön juttu.
Vihreiden riveissä vaikuttava Leka on lanseerannut oman terminsä raittiudelleen. Hän julistautuu eko-absolutistiksi, koska hänen raittiutensa perustuu myös ekologisiin syihin.
– Alkoholi on maustettua vettä. Hiilidioksidipäästöihin nähden valtava, turha koneisto pyörii yhden oluttölkin tuottamiseen. Se on yhtä järjetöntä kuin Evianin roudaaminen Suomeen, kun meillä on niin hyvä kraanavesi, valottaa Kaisa.
– Ihmiset ovat kiinnostuneet luomuruuasta ja puhtaista elintarvikkeista. Jos käyttää luomuviljaa ja -vihanneksia, joiden kasvattamiseen maata ei ole lannoitettu ollenkaan, niin miksi silloin kaataa suuhunsa alkoholin kaltaista hermomyrkkyä?
Kasvissyöjänä Kaisalle ruuassa tärkeää on väkivallattomuus. Koska viinikulttuuriin kuuluu oleellisesti se, minkälaisen kalan tai lihan kanssa joku viini sopii, jättäytyy Kaisa mielellään pois keskieurooppalaisesta viinikulttuurista.
– Mun on vaikea nähdä yksikin lasi alkoholia viattomana. Näen sen ensimmäisenä pienenä askeleena tiellä, jonka päässä on alkoholismi. Toivon ja odotan maailmaa, jossa raittius on normaalia ja voi olla juomatta ilman selityksiä.